Ajatuksia ja tarinoita tatuoinneistani
Mun on pitänyt jo kauan kertoa tatuointieni tarina ja nyt se tuli taas mieleeni ja niimpä päätin että tänään sen teen. Tässä on minun leimani:
Innostuin tatuoinneista vajaa 17-vuotiaana, kun muutama minua vanhempi kaverini ottivat ensimmäiset tatuointinsa. Itse maiskuttelin ja pohdin tatuoinnin ottamista puolisen toista vuotta ja elokuussa 2009 varasin ajan seuraavalle marraskuulle. Ensimmäinen tatuointini on oikean lapaluun yläosassa ja siellä se lapsi jääkarhu seisoskelee.
Miksi oikea lapaluu?
- Olen oikeakätinen ja se tuntui heti oikealtapuoleltaottaaleima.
Miksi lapsi jääkarhu?
- Yksinkertaisuudessaan sen takia, että en päästä ihmisiä kovinkaan helposti lähelleni, olen varautunut ja en osaa luottaa kovinkaan moneen ihmiseen, mutta kun joku kovan jäisen kuoreni alle pääsee ei sieltä ole enää paluuta pois. Elämässäni on ollut ja on edelleen vain yksi ihminen joka kovan jäisen kuoren alle on saanut raivattua tien.
Toisen tatuointini otin vähän yli vuoden kuluttua ensimmäisestä. Tammikuussa 2011 vasempaan kyynärvarteen ilmestyi teksit: "The longest journey is the journey inward". Teksti tukee jääkarhuni tarinaa ja oli alusta asti lapsi jääkarhua otettaessa jo mielessäni. Niimpä pitkän harkinnan jälkeen otin tuon tekstin.
Miksi tuohon kohtaan?
- Tasapuolisuuden vuoksi nyt vasemmalle puolelle vartaloa. Kyynärvarsi tuntui omalta kohdalta ja sen saa tarvittaessa aina piiloon.
Kolmannen tatuoinnin otin oikeastaan aika spontaanisti, kaksi kuukautta myöhemmin maaliskuussa tuon tekstitatuoinnin jälkeen. Lähdettiin ystävän kanssa Helsinkiin Tatuointimessuille ja aamulla messualueelle astuessani en vielä tiennyt minkä leiman ihooni otan. Tatuoinnin paikka toki oli ollut selvillä jo pitkän aikaa.
Miksi lintu?
- Siluetti pääskynen muistuttaa minua siitä että me kaikki olemme yksilöitä, matkaamme elämässämme eteenpäin kuin taivaan linnut, ikinä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Tatuointi on myös merkki ystävästäni jota en tule koskaan päästämään käsistäni.
Neljännen tatuointini otin viime vuoden elokuussa, syntymäpäivälahja itselleni.
Mitä tatuoinnissa oikein on?
- Tatuointi on merkki rakkaudesta, sisaruudesta ja perheestä. Tatuoinnin pohjana toimii unisieppari, olen nähnyt elämäni aikana paljon pahoja unia ja nukkunut unettomia öitä ja kärsin sillon tällöin unettomuudesta. Osaltaan unettomiin öihin on syynä varmasti perheeni ja kohtuullisen rankka ja lyhyt 23-vuoden mittainen elämäni. Unisiepparin renkaan päällä istun minä, lyhyessä ruskeassa polkkatukassa ja päällä on silmieni värinen mekko. Siskoni pitää lujasti kädestäni kiinni, enkä päästä hänestä koskaan otetta. Siskoni kädestä roikkuu hänen tärkein pehmolelunsa, keltainen jänöjussi, neponen. Olimme siskoni kanssa aivan samannäköisiä 1-vuotiaana ja siksi meillä on samanlaiset vaatteet ja hiukset. Unisiepparista roikkuu lisäksi kaksi sulkaa jotka kuvastavat isää ja äitiä.
Miksi jalkapöytään?
- Heti ensimmäisen tatuoinnin jälkeen päätin, että otan jalkapöytään vielä joskus tatuoinnin. En kuitenkaan halunnut heti päätä pahkaa ottaa seuraavaa tatuointia siihen, vaan valitsi tarkkaan ja hartaasti siihen pääsevän kuvan. Edellä mainitun syyn lisäksi sen takia että aina kun katson jalkojani voin hyvillä mielin nostaa pääni pystyyn ja todeta, olen selvinnyt kaikesta tavalla tai toisella, pää pystyyn ja kohti uusia haasteita. Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani kyyneleet virtaavat poskilleni.
Mitä tulevaisuuteen tulee? olen ottamassa joulukuussa uutta kuvaa lapsi jääkarhun kaveriksi. Mutta sen tarinan saatte kuulla myöhemmin.
Miten valitsin tatuoijan?
- Portfolion, työhistorian ja yhteistyötaitojen perusteella. Tatuoijan täytyy olla mukava, puhelias, rehellinen ja aidosti innostunut tekemään juuri minulle tatuointia.
Paljonko tatuoinnit ovat maksaneet?
- kappaleeltaan 80-140€
Mitä jos kyllästyt johonkin tatuointiin?
- No useasti ihminen kyllästyy asiaan kuin asiaan elämänsä aikana. Mitään tatuointia en ainakaa lähde peittämään. Onneksi jokaisen tatuointini saa piiloon eikä niitä tarvitse itsekään kokoajan nähdä.
Mitä vanhempasi sanoivat kun otit ensimmäisen tatuointisi?'
- Äiti oli alusta asti mukana "juonessa" mutta isä ei oikein syttynyt idealle. Nyttemmin he eivät juurikaan ole kommentoineet tatuointeja ainakaan minun tietoisesti negatiivisella sävyllä. Isä joskus sanoi kyllä että, "Olet minun tyttäreni vaikka olisit tatuoituna kaulasta varpaisiin. Tatuoinnin eivät sinua ihmisenä muuta mihinkään."
Ajatteletko mitä muut ajattelevat tatuoinneistasi?
- Ajattelen ja en ajattele. Mutta se on minun oma asiani montako tatuointia vartalooni otan. Minut saa tatuoinneilla ei ilman, ne ovat osa minua ja jos joku ei niitä siedä niin he eivät ilmeisesti siedä minuakaan.
Millä perusteella valitset tatuoinnin paikan?
- Otan tatuoinnin sellaisille kohdille, mistä hyvin harvoin joudutaan tekemään mitään leikkausoperaatioita, sellainen alue joka ei vanhanakaan hirveästi roiku ja repsota ja alue, joka ei veny ja vanu vaikka tulisikin muutama kilo lisää. En esimerkiksi ikinä halua nähdä kohdallani sitä että jokin tatuoinneistani olisi piilossa liikakilojen alla.
Värillinen vai musta-vihreä?
- Musta-vihreät tekstit ja isommat kuvat värillisenä, kiitos!
Mitä neuvoja antaisit ensimmäistä tatuointia havittelevalle?
- Jos olet ottamassa ensimmäistä tatuointiasi, Suunnittele se tarkkaan ja harkitusti ja laita se sellaiselle paikalle näkyviin, mistä näet sen päivittäin. Jos vielä puolen vuoden päästä kuva näyttää hyvältä, varaa aika leimattavaksi.
Monellako eri tatuoitsijalla olet käynyt kuvasi ottamassa?
- Lapsi jääkarhun, tekstin ja unisiepparin on tehnyt Jonna ja pääskysen korvan taakse teki Matt Knopp.
Kuka/ mikä määrää, koska saa riittää?
- Minä määrään, eikä kukaan muu.
Mikäli sinulle heräsi jotakin kysyttävää tatuoinneistani tai yleisesti tatuoinneista, niin laitahan viestiä!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti