30. syyskuuta 2016

September view


-Syyskuun ensimmäinen päivä oli syksyinen.
-Uuden meikkivoiteen etsiminen oli työlästä.
-Nala ja meidän tyttöjen viikonloppu oli rentouttava.
-Kortit työpöydän edessä seinällä piristivät päiviäni.
-06.09 klo. 06:09 näytti hyvältä.
-Yksi kaunis päivä ja oli +20 astetta lämmintä.
-Habitare ja Valopilleri oli pettymys.
-Uusien silmälasien etsiminen oli hankalaa ja tuloksetonta.
-Sunnuntaiaamun kello 6:15 aamutreenit oli hikiset.
-Otettujen polaroid kuvien fiilistely toi muistot mieleen.
-Ellinoora - Elefantin paino oli varmasti kuunnelluin biisi.
-Se näky, kun taivasta ja vettä ei erota toisistaan oli huikeaa.
-Mietiskely aiheesta, että mitä jos en koskaan olisi lähtenyt Seinäjoelle niin missä olisin nyt? aiheutti ehkä pienoisen ahdistuksen.
-Kaiketi hidas sunnuntaiaamu Tampereella teki terää.
-Iltapäivä työn puitteissa Haltialan kotieläintilalla oli inspiroivaa.
-Aurinkoiset syyspäivät ja kellastuvat lehdet tekivät iloiseksi.
-Flunssan karkottimet, mätsäävät huulipuna ja huivi eivät kuitenkaan toimineet.
-Huulimeikki oli kuukauden my thing.
-Inspiroivan kirjan ostaminen ja tuhoaminen oli tyydyttävää.
-Saikkupäivien to do list, kahvia ja kirjoja teki päivistä hieman siedettävempiä.
-Kodin ihanat Aloe verat oli hyvä hankinta.
-Mantelinmaitoon ihastunut höpsö nainen teki syyskuussa aika paljon kaikkia erilaisia juttuja.
-Ei paljon naurattanut kuun viimeisenä tiistaina kun silmä oli niin kipeä ettei pystynyt edes räpyttämään.
-Happihyppely auringonlaskun aikaan oli voimauttavaa.

Syyskuu oli aika jees ^^

29. syyskuuta 2016

Viherkasvien mullistus


Aikoinaan päätin olla hankkimatta yhtäkään viherkasvia saatuani tapettua kolme vihreää olentoa vajaassa kuukaudessa. Lisäksi viherkasvit olivat jotenkin vanhojen ihmisten juttu ja niin out ot fashion. Yhteenmuuton yhteydessä kotiimme muutti Laurin entisestä elämästä yksi ELÄVÄ viherkasvi, joka on hengissä muuten edelleen. Nyttemmin, viimeisen vuoden aikana meille on tullut neljä uutta viherkasvia. En toki kuollaksenikaan muista niiden nimiä, paitsi viime viikolla ostetut Aloe verat ovat vielä nimimuistissa.


Viherkasvien ja niiden ruukkujen tuoma kodikkuus on ilmiselvää. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että viherkasvit tekevät ja viimeistelevät kodista kodin. Laurin mukanaan tuoma viherkasvi on alkuperäisessä (rumassa muovisessa ruskeassa) ruukussaan vaikka se on piilossa minun virkkaaman harmaan päällyksen alla. Kaikki muut viherkasvit ovat kasvaneet alusta asti nykyisissä ruukuissaan. Vaalean harmaat pyöreän malliset betoniruukut (ø17 / ø19) ovat Granitista  ja neliön malliset betoniruukut (ø10) ovat Stockmannilta. Tuo (toistaiseksi) yksinäinen musta ruukku on Polystonea (ø15) vaikka se hieman betonimaiselta näyttääkin. Musta ruukku on tuliainen HAYn liikkeestä Kööpenhaminan reissulta.


Ainakin nämä kasvit näyttäisivät tykkäävän asua meillä, toisin kuin se meidän parvekkeella oleillut kesäheila Muratti, joka pysyi hengissä peräti neljä viikkoa. Tarkoituksena on hankkia vielä ainakin yksi musta Polystone ruukku ja siihen taas uusi ja erilainen viherkasvi. 

27. syyskuuta 2016

Amsterdam - Lontoo - Cannes - Kööpenhamina


Rakastan huulipunia ja huulivoiteita. Kysyttäessä, huulimeikki vai silmämeikki? -ei todellakaan tarvitse miettiä kumman valitsen. Olen käyttänyt huulimeikkiä niin arjessa kuin juhlassakin nyt vajaa pari vuotta, enkä osaisi enää olla ilman. Nyt olen tykästynyt voidemaisiin huulituotteisiin ja niitä löytyy jo enemmän kuin huulipunia. Huulipuna ei saa olla liian kiiltävä, mutta mitä mattaisempi sitä parempi.


Tämän hetken ja syksyn suosikkejani ovat NYXin Soft Matte huulivoiteet. Suosikki värejä ovat vasemmalta oikealle lueteltuina 01 Amsterdam, 04 London, 19 Cannes ja 20 Copenhagen. Keskimmäiset ovat käytössä niin arjessa, viikonlopuissa kuin juhlassakin. Reunimmaiset puolestaan viikonlopuissa kuin juhlissa. Seuraavaksi testiin lähtevät Urban Decayn Vice sarjan mattaiset huulipunat.

Joku tietysti luuli, että kerron seuraavasta matkakohteesta, mutta kaikki aikanaan! ^^

26. syyskuuta 2016

Elämän suuria kysymyksiä


Miksi ihminen sairastuu juuri silloin, kun sitä vähiten kuuluisi sairastaa?

Miksi joku päästää oman fyysisen kunnon niin surkeaksi ettei jaksa polkea polkupyörällä mitään ylämäkiä ylös?

Miksi jotkut vanhemmat antavat lastensa polkea pyörää ilman kypärää? (tiedän kyllä ettei kypärällä pyörää poljeta!!!)

Entäs ne vanhemmat jotka käyttävät itse kypärään, mutta lapsi ei? (10 kirosanaa)

Ihmisillä on omat aamurutiininsa. Kuvitellaan, että teet kahtena peräkkäisenä aamuna tismalleen samat asiat. Miksi kuitenkin toisena aamuna rutiinit on tehty 10 minuuttia etuajassa ja toisena 10 minuuttia jäljessä?

Miksi hautajaisiin pitää pukeutua tummiin? Kuka (idiootti) se on keksinyt. Eikö se olisi kaikille vähän helpompi tilaisuus, jos saisi itse päättää mitä väriä laittaa päälleen? Tuntuu, että tummaan pukeutumisella jotenkin oikein lietsotaan surua ja tilanteen kamaluutta.

Miksi ruuantähteet eivät lähde kunnolla irti muovisesta paistilastasta astianpesukoneessa?

Miksi toisilla ihmisillä on asioiden ja tavaroiden suhteen kallis maku ja toisilla ei?

Miksi tukkakriisi iskee juuri sille aamulle, kun sille ei todellakaan olisi aikaa?

24. syyskuuta 2016

Yksi aamu kuun alusta


En muista mikä aamu se oli. Voisin tietysti tarkistaa puhelimesta, mutta en halua. En halua, koska se aamu oli kaikin puolin täydellinen. Täydellisintä oli se, että taivasta katsoessani minulle tuli yksi rakas ihminen mieleen. Hän oli edesmennyt mummuni, ehkä hän olisi tuntenut samoin nähdessään tämän livenä. En myöskään muista tai oikeastaan tiedä, onko kesä sittenkään se paras vuodenaika. Tuntuu, että edesmennyt kesä ja mummu päättivät sen olevan toisin. Syksy on kyllä oikeasti vuodenajoista kaunein ja parhain. ^^

22. syyskuuta 2016

Vähän erilainen iltapäivä


Viimeiset seitsemän viikkoa ovat olleet aika kiireisiä töissä. Välillä tuntuu, että jaksaako tätä pitkään (mutta jaksan!). Olen erittäin innoissani siitä kaikesta uudesta, mitä on syksyn/ talven aikana tiedossa. Olen aiemmin sanonut useaan kertaan pitäväni työstäni ihan hirmuisesti ja se on edelleenkin tärkein fakta. En todellakaan kaipaa fysioterapeutin päivätyötä, vaikken sitä koskaan ole tehnytkään. Toinen mainittavan arvoinen seikka ja kysymys, "koska muutat takaisin Tampereelle?" tuntuu olevan usean ihmisen mielessä (liikaa). Tällä hetkellä olen Helsingissä ja pysyn täällä! Ensimmäistä kertaa sen ääneen sanominen tuntuu hyvältä ja niin sen kuuluukin tuntua. Tampere on tulevaisuutta, mutta vasta sitten kun se on järkevää. Siihen asti aion pysyä visusti Helsinkiläisenä, vaikken Helsingistä kaupunkina pidä juuri lainkaan. 

Mutta sitten itse asiaan, josta halusin kirjoittaa. Meillä oli tiistaina taas retkiauto käytössä ja työkaverin kanssa mietittiin muutamaa tuntia ennen liikkeelle lähtöä, että mitä tehdään. Lähdetäänkö asioimaan ja hoitaan pakollisia juttuja vai valitaanko ennemmin joku konkreettinen retkikohde. Koska eläimiin liittyviä retkiä oli toivottu, niin päätettiin lähteä kohti Vantaanjoen rannan kupeessa sijaitsevaa Haltialan kotieläintila. Iltapäiväretki kotieläintilalle oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut. Toiselle se oli mahdollisuus itsenäiseen liikkumiseen, pelkojen voittamiseen, ulkoiluun tai uusien ja vanhojen aistikokemuksien saamiseen ja kokemiseen. Toiselle se tuotti suurta mielihyvää ja valtavasti naurua ja toiselle se oli irtiotto arjesta. Se ketä nämä toiset olivat, jääköön mielikuvituksen varaan. Itselleni tuo iltapäivä tuotti paljon iloa, naurua ja onnistumisen kokemuksia, mutta myös oppia. Pitääkö vanha kliseinen sanonta paikkansa, työ avartaa ja opettaa.

Saatko sinä tehdä sellaista työtä mistä oikeasti pidät, mistä oikeasti nautit. Sellaista joka kehittää sinua kokoajan, sellaista joka opettaa sinua. Vai ajatteletko työstä, "mä oon täällä töissä vaan". Työn tekoon kuluu keskimäärin vajaat 23 % viikon kokonaistuntimäärästä. Se on minusta älyttömän paljon! Käytätkö sinä sen ajan itsesi kehittämiseen ja uuden oppimiseen vai pelkästään "työn tekoon"? 

21. syyskuuta 2016

Olispa


Maanantaina istuessa parvekkeella takki päällä ja katsoessa syksyn kellastamia puiden latvoja, tulin ajatelleeksi kaikkea mahdollista mitä kaipaa. Rakastan yli kaiken haaveilua ja harrastan sitä usein, erittäin usein.

Olispa huhtikuu, kevät aluillaan ja kesä tulossa.

Olispa valoisaa aamu kuudelta ja ilta kymmeneltä.

Olispa hyviä appelsiineja, viikonloppu ja yhteinen kiireetön kahvihetki.

Olispa jo talviloma. 

Olispa ikuisesti kesä ja 25 lämmintä.

Olispa pankkitilillä niin paljon rahaa, että voisi tehdä juuri sitä duunia, mistä kaikkein eniten unelmoi. 

Olispa oma auto, ajokortti ja hyvä näkö.

Olispa pitkät hiukset ja juuri sellainen peppu, kun olen aina halunnut.

Olispa mummu vielä elossa ja äiti kävelevä.

Olispa muuten sekin mukavaa jos sisko asuisi naapurissa ja voisi nyt vaan soittaa hänen ovikelloa ja tuppautua kylään.

Olispa kalaa uunissa ja mies tulossa kotiin.

Olispa... olispa... olispa... Haaveilu on okeasti ehkä ihmisen luovin taito. Mistä sinä ajattelet nyt, että olispa?

19. syyskuuta 2016

12x viikonloppuna


 oli liikuttavaa nähdä kun isä liikuttui nähdessään minut. Taisi olla mieluista!

 oli niin rentouttavaa maata perjantaina saunassa raskaan työviikon jälkeen.

 oli mälsää nukkua huonosti perjantai-lauantai yö ja kärsiä sitten vatsakivuista koko viikonlopun.

oli mahtavaa pystyä juoksemaan 1 km ensimmäistä kertaa miltei seitsemää viikkoon.

 oli tunteikasta ja raskasta hommaa valita ja pakata edesmenneen mummun tavaroita.

 oli ihana nauttia aurinkoisesta vaikkakin viileästä syyssäästä.

 oli nostalgista kuunnella lauantai-iltana biisejä vuosilta 2008 ja 2009. 

 oli tärkeää viettää hidasta sunnuntaiaamua ja herätä samaan aikaan Laurin kanssa.

 oli mukavaa käydä pitkästä aikaa kirpputorilla kiertelemässä.

 oli hauska nauraa mummun ja vaarin jutuille ja vitseille.

 oli harmillista että flunssa kiusasi Lauria viikonloppuna.

 oli motivoivaa mennä salille vielä sunnuntai-iltana, vaikka aluksi ei olisi millään jaksanut!


Toivottavasti muillakin oli hyvä, mutta ennen kaikkea akkuja lataava viikonloppu ^^

18. syyskuuta 2016

Kaukolaukaisin - apu valokuvien ottamiseen


Voiko enää tämän helpommaksi mennä valokuvien ottaminen? Ehkä ihan kaikkien Selfie kuvien alareunassa ei näy kohotettu käsivarsi enää tästä eteenpäin!

Bluebiit Selfie-kaukolaukaisin helpottaa kuvien ja videokuvan ottamista puhelimella ja tabletilla. Saatan siis tulevaisuudessa näkyä hieman useammin "kokonaisena ihmisenä" kuin pelkkinä jalkoina tai naamana. Saan otettua enemmän kokovartalokuvia, ilman että täytyy pyytää jotakuta toista ihmistä niitä ottamaan. Puhelimesta bluetooth päälle ja Bluebiitistä ON -nappi taulaan. Sen kun vie puhelimen 10 metrin säteelle ja aloittaa napsimaan kuvia (ei itselaukaisimen perinteisiä viiveaikoja). Laite on minimalistisen pieni ja kulkee helposti mukana avaimenperässä. Se sopii iPhone- ja Android-puhelimille sekä iPad -tableteille (OS ja iOS 6.0 tai uudempi, Android 4.2.2 tai uudempi). Valkoisia ja mustia kaukolaukaisimia saa ostettua/ tilattua Rajala Proshopista vajaalla kympillä.

Otin muutamat pikaiset koekuvat ja jo niiden perusteella voin sanoa tämän olevan hyvä ostos. Ehkä Turun reissulta ostettu takki on ensimmäinen oikea kuvauskohde! 

16. syyskuuta 2016

Zadaa


Olen myynyt vuosien aikana kivijalka- ja Facebook kirpputoreilla sekä Tori.fi:ssä muutamilla tuhannella euroilla käytettyjä vaatteita, kenkiä, laukkuja, kodinsisustusta, huonekaluja ja muihin kategorioihin kuuluvia tuotteita. Viime viikolla päätin tutustua uuteen villitykseen, Zadaa:seen. Loin tilin ja lisäsin muutaman tuotteen kokeiluksi myyntiin ja vajaa päivä myöhemmin oli ensimmäinen tuote jo myyty.


Viikonlopun aikana laitoin myyntiin lisää vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Oikeasti käytettyjen vaatteiden, kenkien, laukkujen ja muiden asusteiden myynti ei voisi olla enää helpompaa. Menet vain sovellukseen sisälle, luot tilin, otat pari kuvaa per tuote ja täytät pyydetyt tiedot. Zadaan haku on helppo ja pystyt sieltä tarkkaan kategorioimaan mitä haluat hakea!


Tuote täytyy maksaa ennen kuin siitä lähtee myyjälle viesti. Tämän jälkeen myyjä toimittaa tuotteen ja vasta tämän jälkeen myyjä saa rahan tililleen. Kannattaa oikeasti kokeilla, jos haluat päästä eroon käyttämättömäksi jääneistä ja turhista vaatteista, kengistä, laukuista ja muista pukeutumiseen liittyvistä tuotteista. 

15. syyskuuta 2016

Kaksi itsenäistä ihmistä, urheilija ja sen täysi vastakohta - Voiko sellaisten parisuhde olla toimiva?


”Toimiiko parisuhde, jos toinen on intohimoinen urheilija ja toinen taas ei? Eikös sitä sanota, että jos treenaa yhdessä, pysyykin todennäköisemmin yhdessä?” Fifashionilla bloggaava Milla kirjoitti erittäin puhuttelevan ja mielenkiintoa herättävän kirjoituksen liittyen parisuhteen toimivuuteen ja pysyvyyteen jos molemmat harrastavat liikuntaa intohomioisesti ja elämänrytmi on sama. Luettuani tekstiä muutaman lauseen eteenpäin tiesin heti että tähän on vastattava. Kysymys kuuluu toistamiseen: ”Toimiiko parisuhde, jos toinen on intohimoinen urheilija ja toinen taas ei?”, vastaus on KYLLÄ!

Elän viikot yksin ja (lähes kaikki) viikonloput olemme yhdessä. Toki vuoteen mahtuu 5-10 viikonloppua kun olemme erillään. Yhteistä aikaa on siis käytännössä viikonloput, pitkät pyhät ja yhteiset lomat. Yhteinen aika on meille sitä ollaan fyysisesti samassa kaupungissa vaikka ei kokoaikaa oltaisikaan läsnä samassa tilassa. Minä olen intohimoinen urheilija ja Lauri sen täysi vastakohta. Tämä vastakkain asettelu on ollut alunperin meille molemmille ihan ok. Oli sitten viikonloppu, pitkät joulun pyhät tai yhteinen loma, niin minähän urheilen! Siitä en tingi ja Lauri tietää sen. Me molemmat tiedämme, että jos Hilma ei liiku niin mikään ei toimi. :D

Pyrin järjestämään urheilemisen niin, ettei se häiritse yhteistä tekemistä. Mutta, mitä se käytännössä tarkoittaa? Olen se sängystä puoli yhdeksän aikaan hyvää yötä toivottava ja se ennen sian pieremää pimeässä kodissa hiipivä, urheilemaan lähtevä osapuoli (joka muuten ihan joka kerta toivoo ettei Lauri herää kun laitan ulko-oven kiinni). Tietysti on iltoja, kun menemme samaan aikaan nukkumaan, mutta me heräämme lähes poikkeuksetta eri aikaan. Herään viikonloppuisin aina vähintään paria tuntia ennemmin kuin Lauri ja aloitan päiväni 60-90min treenillä ja kun tulen takaisin sisälle niin silti olen edelleen ainoa joka on hereillä. Käytännössä olen valmis tekemään mitä vaan aina siinä vaiheessa kun Lauri herää, koska urheilut on urheiltu. Aikaiset aamuheräämiset ovat minun tietoinen valinta, valinta joka on täytynyt tehdä jotta parisuhde toimii ja minä saan liikkua. Valinta, josta on tullut ympärivuotinen elämäntapa ja josta tykkään suunnattomasti. Enkä todellakaan ole aamuvirkku luonnostaan, vaan olen opetellut aamuvirkuksi!

Entä terveellinen ruokavalio, toimiiko se jos toinen on intohimoinen urheilija ja toinen sen vastakohta? - TOIMII!! Me jokainen eemme oman valintamme siitä, mitä laitamme kurkusta alas. Se on meidän jokaisen oma valinta ja päätös. Laurilla ei ole ollut koskaan mitään sitä vastaan, että olen ehdoton terveellisten ruokailutottumusten kanssa. Eivätkä Laurin ruokailutottumukset ole epäterveelliset! Ja jos Lauri haluaa syödä jotakin mitä itse en niin teemme sellaisen ruokakokonaisuuden josta molemmille löytyy jotakin. Ravintolat valintaan niin, että molemmat saa syödä mitä molempien tekee mieli. Toki joskus menen Laurin seuraksi jos hän haluaa käydä paikassa jossa minulle ei ole tarjolla ”sopivaa” ruokaa. Tuntuu monen mielestä varmaan oudolta, mutta meille se on täysin normaalia. Katsotaan ravintola aina etukäteen, jotta molemmat saa ruokaa ja ehkä myös sen takia että nälkäinen ihminen on hirveä ihminen.

Haluan edelleen sanoa, että parisuhde toimii vaikka toinen on urheilijan vastakohta ja haluaa käydä pizzalla silloin tällöin ja toinen urheilee minkä ehtii ja puputtais pelkkää vegeä aamusta iltaan. Me olemme tehneet omat valintamme omista jutuistamme ja olemme kasanneet sen ympärille toimivan parisuhteen. Muistan ikuisesti, kun sanoin reilu neljä vuotta sitten kun keskustelimme aiheesta kilojen kertyminen, ”Kyllä mä sitten sanon kun on aika kaivaa lenkkarit kaapista ja muuttaa elintapatottumuksia”. Olen edelleen tämän kommentin takana ja edelleen sitä mieltä, että me jokainen teemme loppukädessä omat valintamme ja päätöksemme. Parisuhde voi siis olla toimiva ilman että molemmat ovat intohimoisia urheilijoita.

Me olemme kaksi hyvin itsenäistä ja omatahtoista ihmistä ja meillä on samat elämänarvot ja tulevaisuuden päämäärät. Molempien itsenäisyys on ollut meille molemmille alusta asti erittäin fine asia. Uskon että juuri se on meidän salaisuus onneen ja kestävään parisuhteeseen. Se että voimme olla niitä itsenäisiä ja omaa tilaa tarvitsevia ihmisiä, ilman, että siitä tarvitsee tehdä parisuhteessa mitään numeroa.

13. syyskuuta 2016

Polaroid kuvat


Digitaalisella aikakaudella on mahtavaa, että saa katsottua kameran näytöltä, onko otettu kuva hyvä vai pitääkö ottaa uusi. Tilaan Ifolorilta noin 4x vuodessa digikuvia ja on kiva katsella jälkikäteen mitä kaikkea on tullut kuvattua. Nyt halua kuitenkin kertoa digikuvien vastakohdasta, polaroid kuvista.


Itselläni on Fuji Instax mini 8 -pikakamera. Halusin minin, koska tulostuvat kuvat ovat pankkikortin kokoisia (isommassa 2x pankkikortin kokoisia). Kuvat vaativat onnistuakseen oikeanlaisen valaistuksen ja tietynlaisen värien kontrastien yhteensopivuuden. Tällä kameralla kuvista tulee mielestäni parhaimpia auringonlaskun alkuvaiheessa olevassa valon määrässä. Kuvaa ei katsota kameran näytöltä, koska sellaista ei ole, vaan kuva tulostuvat heti kuvan ottamisen jälkeen ja valmistuvat noin 5-8 minuutissa tulostuksesta. Kuvan alareunassa on valkoinen "palkki", johon pystyy kirjoittamaan permanenttitussilla halutessaan.


En muista monesko filmi on jo menossa, mutta tää on se valokuvan muoto mistä tykkään kaikkein eniten. Yksi mini polaroid kuva on noin 8x kalliimpi tavalliseen portikorttikokiseen digikuvaan nähden.

12. syyskuuta 2016

Kuntoutuminen lonkkavammasta - Missä mennään?


Nyt on neljä viikkoa lonkan kuntoutusta takana. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni tehdessä intensiivisesti ja rahallisesti fysioharjoitteita ja polkiessa pyörää. Kolmannella viikolla uskaltauduin kokeilemaan kävelylenkkejä ja tällä hetkellä treeneihin kuuluu pyöräilyä, kävelyä ja salitreenejä. Alunperin suunnittelin aloittavani käymään myös uimassa, mutta se ei jotenkin tuntunut hyvältä idealta.  

Ensimmäisen viikon aikana tuntui ihan toivottomalta, valoa tunnelin päässä ei näkynyt lainkaan. En pystynyt tekemään yhtään askel- tai yhden jalan kyykkyjä ilman kipua, portaiden ylösaskellus onnistui mutta alasaskellus ei. Nopea tempoinen kävely tuntui hirveältä ja jalka tuntui pettävän alta, ja juoksemista sai vain haaveilla. Toisella viikolla oikeastaan vaan pyöräilin ja tein staattisia harjoituksia lonkalle. Kolmannella viikolla uskaltauduin nopea tempoiselle puolen tunnin kävelylenkille ja lonkka antoi myöden, se ei kipeytynyt. Kolmannen viikon aikana lisäsin päivä päivältä kävelykilometreja ja salilla uskaltauduin tekemään askelkyykkyjä ilman painoja. Otin (pakolliset) muutamat juoksuaskeleet juostessani junaan ja lonkka ilmoitti selvästi, "ei vielä". Siitä seuraava päivä meni levätessä kivun takia. Kolmannen viikon lopulla ja neljännellä viikolla tein pääsääntöisesti pitkiä nopea tempoisia kävelylenkkejä. Tein myös ensimmäisen porrastreenin, joka tuntui hyvältä. Juoksin Malminkartanon n. 430 porrasta ylös ja alas viidesti ja kipua ei tuntunut missään vaiheessa. Päätin kokeilla porrastreenin jälkeen tasaisella maalla juoksua... Siihen lonkka ei kuitenkaan antanut lupaa. Pystyin juoksemaan noin 100m normaalisti ja sitten oli pakko lopettaa kun ilmaantui kova vihlova kipu.

Nyt onnistuu kyykky samoilla treenipainoilla kuin ennen vammaa. Askelkyykky paikoillaan onnistuu ilman painoja vammapuolelle ja liikkuvassa askelkyyyssä usklataa otta kymmenisen kiloa painoa kannettavasi. En joudu enää kokoaikaa kiinnittämään huomiotani lonkkaan ja huomaan treenaavanai paljon rennommalla mielellä. Kipua syntyy oikeastaan ainoastaan kun juoksen. Fysioharjoitteet olen ujuttanut normi salitreenien sisälle ja nitä tulee tehtyä noin kolmesti viikossa.

Vielä on kolmea viikkoa aikaa seuraavaan etappiin, uusi magneetti ja leikkausarvio. Odotukset ovat ihan hyvät, mutta silti vähän pelottaa. Tällä hetkellä ajattelen leikkauksen olevan poissuljettu asia, voin ihan hyvin olla juoksematta vielä loka ja marraskuunkin jos vain vältyn leikkaukselta ja pystyn taas aloittamaan pikku hiljaa juoksemisen. Itse pidän marraskuun puolta väliä viimeisenä deadlinena! Sinällään mahdollinen leikkaus ei jännitä, mutta kuntoutuminen kyllä. Tammikuussa olisi tarkoitus lähteä kahdeksi viikoksi ulkomaille. Saa siis nähdä miten tässä käy puolin jos toisin.

11. syyskuuta 2016

Uudet yksitehot


Kävin viime vuoden lopussa silmälääkärissä tarkistuttamassa näköni pitkästä aikaa. Jo silloin todettiin että myös kaukonäössä on normaalia näön heikentymään. Jäin pohtimaan uusiakko lasit kokonaan monitehoiksi vai hankkia erikseen yksitehot kaukonäön korjaamiseksi. Näin kymmenen kuukautta myöhemmin sanon kyllä yksitehoille!


Omistan entuudestaan kolmet lasit, joista kahtia käytän. Kaikki ovat pelkkiä yksiteholaseja, joissa on lähinäköä korjaavat linssit ja vahvuudet on just ne mitkä pitääkin. Toiset ovat tummanruskeat ja toiset ruskea-vaaleanvioletit, jotka on täysin eri tyyliset. Nyt tarkoitus on hankkia kaukonäköä korjaavat yksitehot ja haluat jotkut vaaleat, jotka on aika neutraalit ja topii kasvojen ja hiusten väriin täydellisesti. Yllä olevat löytyivät Instrusta ja tällä hetkellä ne ovat ainoat jotka oikeasti miellyttävät. ja kaiken lisäksi ne näytti hyvältä sekä kun hiukset ovat auki että hiukset ovat kiinni. 

Kysymys kuuluukin, jaksanko vielä koluta muita lasiliikkeitä Instrun ja Silmäaseman koluamisen jälkeen vai marssinko ensi viikolla ja tilaan nuo?!