29. helmikuuta 2016

Sanat ja teot

Sanat ja teot 

Miksi nyökyttää ymmärrykseksi jos ei oikeasti ymmärrä? 

Sanoa vain, koska niin halutaan sanottavan? 

Jos rakastaaa niin ne ovat teot jotka painavat? 

Kuinka sanotaan sellaista mistä ei voi tietää?

25. helmikuuta 2016

DIY: Laukku vanhasta meikkipussista.

DIY: Laukku vanhasta meikkipussista 

Tarvitsen vanhan litteän meikkipussin/ jättipenaalin, 2 purjerengasta + asennustyökalun, reikäpihdit, sakset ja vasaran.

1. Tee reikäpihdeillä yksi reikä laukun molempiin yläreunoihin niin, että se tulee laukun kankaan etu- ja takakappaleeseen samaan kohtaan. Teet siis käytännössä neljä reikää. Siisti tarvittaessa reikien reunat saksilla. Tee reiästä muutama milli pienempi kuin purjerengas on.

2. Aseta purjerenkaan kaulallinen rengas reiän läpi, niin että sen kaula tulee kokonaan esiin reiästä. Kangasta ei saa olla kaulan päällä. 

3. Laita kaulaton rengas kaulallisen päälle.


4. Aseta työ purjerengaspakkauksen mukana tulleen asennustyökalun väliin. Paina asennustyökalun ylä- ja alaosa toisiaan vasten. Tarkista, että renkaat ota kohtisuorassa toisiaan vasten. 

5. Ota vasara ja lyö renkaat toisiinsa kiinni. Tarkista välillä ettet lyö renkaita liian litteiksi. Tämän jälkeen laita purjerengas samalla tavalla laukun toiseen reunaan. Muista katsoa että purjerenkaan osat tulevat samoin päin kuin toisesa reunassa.

6. Ota jostain kotoa löytyvästä laukusta hihna (sellainen jossa on isot papukaijalukot) ja laita se purjerenkaiden läpi.

7. Laukku on valmis!


22. helmikuuta 2016

Odottaminen

Odottaminen

Jonkun odottaminen on jännittävämpää aikaa kuin itse aika odottamisen jälkeen. Odottamisen jälkeen pitää olla jotakin mitä odottaa. Voiko ihminen odottaa liikaa? 

Juuri nyt odotan pakettia putoavaksi postilaatikosta, kiireettömämpiä työpäiviä, hyvää aamukahvia, puhelua joltakin rakkaalta, kiitosta ja sitä, että joka päivä olen askeleen lähempänä talvilomaa.

21. helmikuuta 2016

Seitsemäs viikko

Seitsemäs viikko

Viime viikko oli jotenkin, miten sen sanois... rankka yhdestä ainosta syystä.

Kävelyä juna-asemalle Pasilan siltaa pitkin katsellen kauniita auringon nousuja. Lukiotyttöjen huhtikuun treffien sumplimista. Viisi ”kuin tukki” nukuttua yötä. Alkuviikon palautumista influenssasta ja vetämättömästä olosta. Tampere mietiskelyä, kuinka kauan täytyy vielä odottaa. Uusien aurinkolasien oston suunnittelua ja vaihtoehtojen puntarointia. Suurta hiuskriiseilyä, mitä teen hiuksilleni seuraavaksi. Pitkiä aamulenkkejä tyhjässä Helsingin keskustassa. Kahden viikon päässä häämöttävän reissun tarkempaa suunnittelua, pian mennään! ”Että mitähän v*****” biisin kuuntelua aamuisin repeatilla. Ostosreissu äidin kanssa Jumboon. Ärsyyntymistä ja turhautumista ihmisiin jotka eivät hoida asioita niin kuin on sovittu. Appelsiini-mustikkasmoorhie ähkystä toipumista. Kauhistumista, omista Wanhoista on kahdeksan vuotta. Parhaimman koskaan juomani aamukahvin tekemistä, lämmitettyä mantelimaitoa ja kofeiinitonta Lontoosta tuotua kahvia Kiitollisuus ympärilläni olevista ihmisitä, jotka aidosti välittävät. Puuduttavia ja erittäin kiireellisiä työpäiviä. Herääminen lauantaiaamuna ilman herätyskelloa puoli seitsemän aikaan, ikkunasta tulvi valoa ja lumipeite oli laskeutunut maahan. Tappajan näköinen mies -elokuvan katsominen Tennarilla, iso peukku!

Saa nähdä jaksaako tänään tehdä edes mitään :)

19. helmikuuta 2016

Jotain mitä rakastan

Jotain mitä rakastan 

Sanni Trishin julkaisin viime viikolla Jotain mitä rakastan -otsikolla kirjoitetun ja kuvatun kirjoituksen. Jo heti ensimmäisestä kuvasta ja sen tekstistä kyynelkanavani aukesivat ja se oli menoa. Olen oikeasti valehtelematta liian herkkä kyynelehtimään. Se tulee spontaanisti ja on varmasti spontaanein teko jota teen usein, lähes päivittäin. Sanni kysyi oman kirjoituksensa lopussa, mistä kaikesta te pidätte? Jotta kyynelkanavani eivät sulkeutuisi, niin päätin näyttää ja kertoa teille omat rakkauden kohteeni. 

Rakastan niin paljon...

...omaa hymyäni.

 ...istua aamukahvilla tämän pöydän ääressä. 

...katsoa sivusta kun elämän tärkeät ihmiset puuhaavat jotakin heille tärkeää ja mielekästä.

...tapaa, jolla isä rentoutuu.

...salaatteja ja varsinkin muiden tekemiä salaatteja.

...Laurin naurua ja tapaa jolla hän minua katsoo.
.
...istua auton etupenkillä ja katsella ohi viliseviä maisemia.

...kuvata katuja.

...pyöräilyä ja siten miten vapaasti saan tulla ja mennä sen siivittämänä. 

...Parkanon aamulenkkejä eniten.

...äidin naurua ja tyyliä.

...herätä aikaisin, kun muut vielä nukkuvat.

...Marimekon laukkuja.

...pötkötellä kainalossa tai muuten toisen lähellä.

...katsella taivasta ja sen maalauksia.

...isän ja siskon läheisyyttään ja tapaansa rakastaa.

...kaikkea, että elämä on pelkkää rakkautta.

17. helmikuuta 2016

365 päivää salilla

365 päivää salilla 

Muutama viikko sitten tuli vuosi täyteen liittymisestäni EasyFitin jäseneksi. Vuosi on ollut todellista totuttelua lihaskuntotreeneihin ja innostuksen löytymiseen. Asetin vuosi sitten tavoitteeksi saada lisää lihasmassaa jalkoihin ja erityisesti takareisiin ja pakaroihin, jotta saisin juoksutreeneihin ihan erilaista puhtia ja mäkien juokseminen olisi helpompaa kun olisi enemmän voimaa jaloissa. Lisäksi asetin tavoitteeksi kehittää keskivartalon syviä lihaksia. Pintapuolisesti katsottuna vuoteen on mahtunut kaikenlaista huipuista liikunnallisista suorituksen parannuksista aina lonkan bursan tulehtumiseen asti.


Treenaamisen ajankohta: Pääsääntöisesti aamulla ennen töitä ja viime keväänä kävin joitakin satunnaisia kertoja töiden jälkeen. Aamulla on ollut mukava treenata koska salilla on ollut lisäkseni vain muutama muu aamuvirkku. Aamulla liikkuminen on oikeastaan myös hyvän päivän elinehto suolistosairauteni vuoksi. 

Treenimäärät: Olen treenannut salilla aika vaihtelevasti 1-4krt/vk keskimäärin 70min ajan. Heinäkuussa kesälomalla en käynyt kertaakaan treenaamassa salilla kertaakaan. 

Treenin kohde: Olen tehnyt ainoastaan jalka- ja keskivartalotreenejä. On ollut ihan tietoinen valinta olla treenaamatta käsiä, vaikka toki noiden jalka- ja keskivartalotreenin ohessa käsille on tullut väkisin harjoitusta. Olen tyytyväinen käsiini ulkoisesti sekä lihaksistollisesti. En koe tarvitsevani tällä hetkellä enempää habaa. 

Treenien teko ja suunnittelu: Olen suunnitellut treenit itse, käyttäen muutamien seuraamieni bloggaajien treenien osia ja liikkeitä. On ollut valtavan kehittävää ammatillisesta näkökulmasta, kun olen suunnitellut treenejä.


Treenaus älineet: Olen treenannut omalla kehonpainolla, laitteilla sekä vapailla painoilla, käynyt virtuaalijumpissa, juossut lenkkiä juoksumatolla, polkenut pyörää sekä treenannut CrossFit salin puolella joitakin yksittäisiä liikkeitä. Eli aika monipuolisesti olen käyttänyt salin välineistöä mukaan lukien TRX-hihnat, jumppamatot, kuntopallot, kahvakuulat ja monen moiset vimpaimet.

Fiilikset salilla treenaamisesta: Olen mennyt treenaamaan salille fiiliksen mukaan. Jos aamulla juoksulenkki ei ole huvittanut, niin se on ollut helppo vaihtaa sisällä treenaamiseen. ja mikäli ulkona on ollut huono ilma niin olen saanut olla sisällä. Vaikka vesi- tai lumisade, kylmä tuuli tai liukkaus eivät estä minua lähtemästä, se on ollut vain päästä kiinni. Ehkä voisin tulkita että minusta on tullut hieman mukavuuden haluisempi. Ainoana miinuksena salilla treenaamiselle on ollut toisinaan innostuksen puute, myöhemmin kohdassa jatkosuunnitelmat löytyy lisää ideaa tämän miinuksen poistamiseksi. 


Salilla treenaamisen tuloksia: Lihasmassaa on lisääntynyt 1,5kg. Pakarat on saanut haluttua muotoa ja takareidet vahvuutta. Keskivartalon syvien lihasten harjoitteiden teko on helpottunut, joten luultavasti ne syvät vatsalihakset ovat vahvistuneet. Tällä kokonaisvaltaisella treenaamisella olen saanut paljon haluttua apua juoksutreeneihin ja sen voimakestävyyteen. Ylämäkiä juostessa tuntuu aivan erilaiselta ja muutoinkin mäessä juokseminen on helpottunut huomattavasti. Lisäksi lumettomana aikana työmatkapyöräily on tuntunut löysemmältä ja työmatka taittui viime lokakuussa 5min nopeammin kuin viime huhtikuussa.

Mitä jatkossa, mitä jatkosuunnitelmia?: Aion suunnitella haastavampia ja tehokkaampia treenejä. Kesäksi haluaisin muokkauttaa vatsalihaksia näkyvämmiksi, joten nyt mars tekemään päivittäin 15min tehokkaita vatsatreenejä. Jos arkena tekee joka päivä 15min treenin niin se on kuitenkin jo 75min per viikko. Olen myös miettinyt ottavani muutamia PT:n konsultaatiokäynnin treenimotivaation ja salilla treenaamisen lisäämiseksi. Mutta saa nähdä mitä tässä vielä tapahtuu!


Mielipide EasyFit Pasilasta: Koko yksinkertaisuudessaan EasyFit on edullinen kuntosaliyritys. Kuukusimaksu on 29.90€. EasyFit Pasila on hyvin auki ja mikä parasta, se on 400m päässä kotoa ka työmatkan varrella. Kuntosalilaitteisiin, varpaiden painojen käyttöön ja virtuaalitunnille on päässyt oikeastaan aina jonottamatta ja treenaamisesta on saanut monipuolista monipuolisen välineistön myötä. Nyt kun tuli vuosi täyteen EasyFitin jäsenenä, siirryin VIP-jäseneksi ja saan käydä missä tahansa haluamallani EasyFitillä ympäri Suomea. EasyFit Pasilan asiakaspalvelu on ollut moitteetonta! ^^

Tästä on hyvä jatkaa!

15. helmikuuta 2016

Viikonloppu vs. Viikon loppu

Viikonloppu vs. Viikon loppu 

On olemassa viikonloppuja ja viikon loppuja. Viikonloppu on se kun arkityötä tekevä on vapaalla, hillutaan yöpuvussa puoleen päivään asti ja läheiset ovat ympärillä. Viikon loppu on puolestaan se aika sunnuntaista, kun matkustetaan takaisin kotiin viikonloppureissulta, siirretään ajatuksia tulevaan työviikkoon ja laitetaan herätyskello soittamaan luokattoman aikaisin. Ensimmäiseksi mainittu on mieleeni, jälkimmäinen ei.  

Tulin eilen illalla vähän seiskan jälkeen kotiin… yksin. Lauri meni suoraan Lahteen. Viikon lopusta tulee oikeasti aika paljon parempi jos viikonloppureissulta ei tarvitse palata yksin kotiin. Tai jos katsoo leffan ennen nukkumaan menoa. Niin, ja muistaa laittaa sen herätyskellon himskatti soikoon herättämään automaattisesti maanantaiaamuna (niin ettei herätyskellon olemassa oloa tarvitse edes muistaa sunnuntai-iltana).  

Joten näillä eväillä tulevaan viikkoon, mutta kuten sanottu viikonloppu ja viikon loppu ovat kaksi täysin eri asiaa. Mukavaa viikkoa kaikille ^^ 

12. helmikuuta 2016

Kuka hakkasi minut?

Kuka hakkasi minut?

Viime perjantai-iltana hiipinyt kummallinen olo keräsi puhtia itseensä viikonlopun aikana ja puhkesi sitten tietysti sunnuntai-maanantai välisenä yönä. Maanantaina oli ihan hirveä päänsärky, lihaksissa olo kuin olisi hakattu, kuumetta 37-39.5 astetta, nenää täytyi niistää alle kymmenen minuutin välein ja kuiva yskä pisti kurkun koville. Maanantai ja tiistai meni maatessa, koomatessa. Tiistaina otetussa näytteessä todettiin influenssa. Keskiviikkona olo inasen parempi, mutta aloin hyppiä jo seinille ja koko päivä huipentui illalla nousseeseen reilun 38 asteen kuumeeseen. Eilen aamulla en uskaltanut avata edes silmiäni, en olisi jaksanut enää yhtään päivää sairastaa. Herättyäni oli pientä jomotusta päässä ja nenä vuosi, mutta olo koheni aamupäivän aikana. Uskalsin ilmoittaa jopa töihin, että minut voi laskea miehtykseen huomenna, luojan kiitos! ^^. Eilen iltapäiväksi varasin vielä nenä-kurkku-korvalääkärille ajan ja katsottiin ettei keuhkoista kuulu krohinaa ja että miltä poskiontelot näyttävät. Vain positiivista tiedotettavaa, kaikki hyvin! Eilisen illan otin rennosti ja kävin pienellä kävelylenkillä keskuspuistossa, teki aika terää! 

Mutta tänä aamuna kahvi maistuu joltain ensimmäistä kertaa viiteen päivään, päätä ei särje yhtään ja lihaksisto tuntuu siltä että sitä ei ole hakattu pesäpallomailalla. Eikä tarvinnut enää herätä yöllä kymmentä kertaa niistämään, eikä luultavasti tarvitse päivisin vaihtaa kolmeen kertaan paitaa tuskahien takia. Äsken tulin pieneltä happihyppelyltä tuolta räntäsateesta. Kyllä huomaa levon tehneen hyvää, mutta huh huh että otti koville treenata. Onneksi tästä on matka vain ylöspäin. 

Nyt jääkaapista jämäaamiainen kasaan, itsensä laittaminen ihmisen näköiseksi, loput viikonloppuna tarvittavat tavarat reppuun ja kiireellä töihin. Töiden jälkeen pitkästä aikaa Tampereelle. 

Mukavaa viikonloppua ja koittakaa pysyä terveenä!

10. helmikuuta 2016

25 numeron koti

25 numeron koti

5. kerroksisen talon ylin asunto
62 porrasta meidän kotiin
2 huonetta
40,5 m²
2 kaksikymmentäviisivuotiasta asukasta
422 tässä asuttua päivää
1 liian pieni kenkäkaappi 
1 muuton edessä vaihtoon menevä ruokapöytä
 3 istuttava sohva
2 sisäikkunaa väliseinissä
2 taulua
1 parisänky
3 porrasta parvekkeelle
2 Lokkia, joista toinen on sängyn alla
1 vinkuva ilmastointi
4 pimennysverhoa
8,75 m² matto
47 muumimukia
1 ajastimellinen itsejauhava kahvinkeitin
3 huonekasvia
4 kannettavaa tietokonetta
20 keittiönkaapin ovea
1 sähköiskuja antava astianpesukone
2 kiinteää vaatekaappia
2 Muuramen kolmosta
ja unohdettu määrä muuta oleellista juttua

9. helmikuuta 2016

4x tammikuu

4x tammikuu

Miltei pääsi unohtumaan, viime viikko oli yhtä hullun myllyä ja kiirettä täynnä. EIkä sitä helpottanut yhtään tuloillaan ollut influenssa, joka on nyt sitten rantautunut minuun. En kuitenkaan jaksa ajatella tätä tautia sen enempää, niin siirrytään takaisin tammikuuhun.

Rakas Tampere: Vuosi alkoi Tampereella, jonne tiemme vie takaisin tämän vuoden loppu puolella. Tampereella viettämäni tammikuiset päivät olivat super rentoja ja miespainotteisia. Vietin laatuaikaa kahden tärkeimmän miehen, Laurin ja isän kanssa.

Lumisade ja paukkupakkaset: Ne saapuivat tyypillisesti Suomeen tammikuussa. Hieman kirpaisi useana aamuna lähteä ovesta ulos kun lämpömittari näytti yli 20 astetta pakkasta. Toisaalta hieman leudompina aamuina lunta satoi niin kovasti että hiihtämällä olisi päässyt töihin nopeammin. Paukkupakkaset olivat sinänsä ihan kiva, mutta kotona oli olohuoneen patteri rikki (+huoltomiehet olivat saamattomia) ja sisälämpötila laski kovimmilla pakkasilla lähemmäs 15 astetta. Ennemmin olisi nytkin paukkupakkaset kuin tällaiset vesisateet.

Käyttämättömistä tavaroista eroon pääsy: Kirpputoripöydän pitäminen itsepalvelukirpputorilla on yllättävän työlästä. Täytyy ensin kaivaa tavarat kaapeista, hinnoitella ja laittaa hintalaput, raahata kirpputorille, käydä siivoamassa päivittäin pöytää ja lopuksi hakea myymättömät tavarat pois ja miettiä mihin ne loppusijoittaa. Oli se kuitenkin sen arvoista. Nyt kaksi Ikean kassillista köyhempänä ja parisataa euroa rikkaampana on helppo hymyillä.

Tukholma: Päivä Tukholmassa ton tyypin kanssa oli epäilemättäkin parasta. Hyvin nukut yöunet, keväinen ilma, vähän shoppailua ja pörräilyä paikasta toiseen. Ihan luksusta vaihtelua tylsiin Helsinki-viikonloppuihin.

Koittakaa välttyä tältä taudilta! 

4. helmikuuta 2016

Uusi perheenjäsen

Uusi perheenjäsen 

Ei uskoisi että viikko sitten fiilistelin viikonlopun Tukholman reissua ja nyt ollaan jo menty viikko eteenpäin. Tämä viikko on mennyt nopeasti ja on mukamas ollut paljon tekemistä. Maanantai tuntui jokseenkin ärsyttävältä mukavan viikonlopun jälkeen, mutta… no maanantait on maanantaita. Tiistaina menin moikkaamaan äitiä suoraan töistä ja keskiviikko vierähti kotosalla. Mutta eilen torstaina meidän marraskuun Black Fridayna tilaama sohva saapui kotiin. Vanha Ikean divaani myytiin samaisena viikonloppuna Naamakirjan kirpputorilla ja siitä asti parvekkeen lepotuolit ovat olleet olkkarissa sohvan korvikkeena. Miettikää omalla kohdallanne, milllaista olisi elää 10 viikkoa ilman sohvaa?! 

Tänään menen töiden jälkeen käymään Eurokankaassa ostamassa karvatakin huppua varten kangasta ja ajattelin samalla katsoa sohvatyynyjä varten kangasvaihtoehtoja. Tällä kertaa Lauri valitsee mieluisat tyynynpäälliset. Innolla odotan millaiset tulevat valituksi, mutta onneksi meillä on sama sisustusmaku ^^. 

Huomenna olisi sitten vielä viikon viimeinen työpäivä. Töiden jälkeen käyn varmaan äidin kanssa tekemässä jotakin mukavaa. Illalla ajattelin korkata sohvan ja avata jopa telkkarin ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Olen tainnut itse avata ja katsoa yksinäni telkkaria viimeksi itsenäisyyspäivänä :DDD Joten olisko jo aikakin! Viikonlopulle ei ole juurikaan mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia, ehkä jäähallikirpputorille, elokuviin, Tammistoon tai villinä korttina mahdollisesti sunnuntaina Porvooseen. 

Mutta nyt tää aamurumba käyntiin että ehtii töihin!