31. joulukuuta 2014

Juosten

Juosten
Ei enää hiukset pilkota pipon alta tällä tavalla. ^^ Hiuskuvaa tulossa alkuvuodesta...
Marraskuun lopussa oli juostuna 4560 km ja matkaa 5000 km rajaan 31 päivää. Todellisuudessa yhden lepopäivän taktiikalla minun piti juosta 440 km 27 päivässä. Joulukuussa tein 21 aamulenkkiä (klo. -8.00), 7 päivälenkkiä (klo. 8-16) ja 10 iltalenkkiä (klo. 16.00-) yhteensä 3-25 kilometrin lenkkejä kertyi siis 38 kpl. 

Niin kuin edellisessä juoksupäiväkirjoituksessani kerroin, Takana on monta tuskaista ja loistokasta, hikistä ja kylmää, sateista ja aurinkoista sekä pitkää ja lyhyttä treeniä. Olen ylpeä itsestäni ja saavutuksestani. Vakituisen työn saamisen ohella tämä juoksutavoitteeseen pääseminen oli vuoden 2014 yksi positiivisimmista saavutuksista.

Lopputulema on se että juoksin keskimäärin 415,7 km/kk ja 15.9 km/ juoksupäivä. Yhteensä vuonna 2014 kilometrejä kertyi 4988. Ihan en päässyt 5000 kilometrin rajapyykin yli, mutta kuitenkin huimat 488 km enemmän kuin olin vuosi sitten suunnitellut. Reilun seitsemän kuukauden päästä on edessä maraton ja virallisesti siihen tähtäävät harjoitukset alkavat 8. helmikuuta. 

Saan olla itseeni kerrassaan super tyytyväinen.

Turhia lupauksia?

Turhia lupauksia?
Vuosi vaihtuu ja elämä muuttuu. Edelleen ja varmasti ikuisesti yhtenä lupauksena on yrittää pitää itsestään parempaa huolta, henkisellä tasolla tarkoitan. Olen hyvin tavoitekeskeinen ihminen ja uudelle tulevalle vuodelle on neljä enemmän tai vähemmän hyvää, kivaa, haastavaa ja varmasti kannattavaa muutosta. 
...vähentää kiroilua. Olen hirveä kiroilemaan, häpeän sitä ja saan satunnaisesti läheisiltäni siitä kommenttia. Tiedän varsin hyvin että kiroilu on rumaa ja se on minulle ihan arkinen tapa. Kiroilen ilosta ja surusta, onnistumisesta ja epäonnistumisesta, vahingossa ja tahallaan, kivusta ja uupumuksesta. Kaiken kaikkiaan ruma tapa, jota aion vähentää ja tavoitella ettei tarvitsisi kiroilla lainkaa, vaikka täysi kiroiluttomuus on varmasti mahdotonta. Tällä hetkellä en edes havahdu käyttäväni kirosanoja, en siis tunne käsitettä kirosana juurikaan. Minulle on useasti sanottuna kiroilustani, eikä se tunnu mukavalta kun joku huomauttaa kiroilet paljon

...liittyä kuntosalille. Se on ollut nyt pari vuotta jo tähtäimessä, mutta oikeastaan liittymisen vaikeuteen on ollut yksi syy. Se että asuinpaikka ei ole ollut pysyvä, enkä ole viitsinyt liittyä minkään kuntosalin jäseneksi kun ei ole ollut varmaa siitä milloin taas muutan. Toki opiskellessani Seinäjoella kuntosalitarjonta oli olemattoman surkea ja Tampereella en viitsinyt liittyä koska en löytänyt hinta-laatu suhteeltaan hyvällä etäisyydellä olevaa kuntosalia, tekosyy ^^. Nyt ei ainakaan pitäisi olla tarjonnasta kiinni. 450 m päässä on EasyFit, jolla on perus hyvä kuntosali, virtuaalijumpat, se on lähellä kotoa ja se on työmatkan varrella, se on edullinen eikä se pakota sitoutumaan vuodeksi, plussana vielä se että se kerryttää S-bonusta.

... valokuvata elämää happy things teemalla. Haluan tehdä vuodesta 100-200 kuvan kuvakirjan, joissa on kuvattuna elämän pieni juttuja, satunnaisia otoksia sieltä ja täältä, kotoa ja töistä, arkena ja viikonloppuna, ostoksista ja hankinnoista, iloista ja suruista ja kaikelta siltä väliltä. Aluksi mietin että otan kuvat polaroideina mutta tällöin kirjalle tulisi hintaa 90-200€ 15-40€ sijasta.

... aloittaa asuntosäästämisen. Nyt kun on vakityö ja asuu Helsingissä ja maksaa korkeaa vuokraa, on aika alkaa suunnitella oman asunnon ostamista. Säästössä on kyllä jo ihan kivasti, mutta ASP-tilin mukanaan tuomat edut ovat hyvät joten sen käyttö on varmasti fiksua. Toivon tietysti ettei tarvitsisi lainaa ottaa lainkaan ja jos näin kävisi niin ainahan ASP-tililtä rahat saa pois.

29. joulukuuta 2014

Tämä vuosi kuukausi kuukaudelta

Tämä vuosi kuukausi kuukaudelta

Tammikuu
Totuteltiin asumaan saman katon alla.
Helmikuu
Kävin tekemässä muutaman tunnin töitä viikossa ja vietin liikaa aikaa kotona neljän seinän sisällä.
Maaliskuu
Järjestin Laurille yllätys valmistujaiset ja käytiin Tallinnassa.
Huhtikuu
Olin allapäin työttömyyden ja tylsyyden takia.
Toukokuu
Vietettiin Laurin äidin 50-vuotisjuhlia, aloitin työt Helsingissä, äiti halvaantui ja kuun lopussa Helka pääsi ylioppilaaksi.
Kesäkuu
Viikot olin töissä ja viikonloput matkustelin Parkanossa, Tampereella ja Tallinnassa.
Heinäkuu
Olin lomalla ^^
Elokuu
Muutettiin Punavuoreen, työt jatkuivat ja kesä oli lämpöisimmillään.
Syyskuu
Viikot töissä ja viikonloput muuttokamoja pakatessa Tampereella.
Lokakuu
Kuukaudesta ei jäänyt mitään muuta mieleen kuin Instagramin Lovetober kuvahaaste :D
Marraskuu
Minut vakinaistettiin Rinnekotisäätiöllä ja sairastelin oikein urakalla :(
Joulukuu
Muutettiin Pasilaan, lumi satoi vihdoinkin 21.12 ja aurinko paisteli kauniisti monena päivänä.
Hemmetin raskas vuosi takana, mutta edelleen tää likka porskuttaa eteenpäin ^^

27. joulukuuta 2014

Ajatuksia joulusta

Ajatuksia joulusta
Heräsin aamulla ensimmäisenä, sytytin kuusen kynttilät, keitin kahvit ja kävin aamulenkillä. Nauroin isän ja Helkan kanssa. Halasin ainakin viittä ihmistä ja kävin tavalliseen tapaan Nokian mummulla ennen joulurauhan julistamista. 
 Oudoin joululahja oli sipulisilppuri ja parhain mummun itse kutoma kaunis, iso ja painava villatakki. Rahaa en juurikaan onneksi saanut joululahjaksi, jouluna kuuluu saada paketteja. 
Vietin hyvin tunteikkaan aaton. Käytin taksia, koska en jaksanut kävellä kahden kilometrin matkaa. Näin tädin perhettä yli puolen vuoden tauon jälkeen ja kuuntelin Jipun tuotantoa useaan otteeseen päivän aikana.
Istuin autossa lämpimässä kun muut kävivät haudoilla. Maistoin maksalaatikkoa, mutta en edelleenkään pidä siitä. Sain ainoastaan yhden hyvän joulun toivotuksen sisältäneen viestin.  
Kävin äidin uudessa kodissa ensimmäistä kertaa, rakastuin. Avasin äidin kanssa toisillemme antamamme lahjat ja valmistin porkkana- ja lanttulaatikkoa. Sain äidiltä illalla ennen nukkumaan menoa tekstiviestin, ”Muiston mukavan taskuun tallennan siihen asti kun tavataan” 
Söin liikaa suklaata, naama ja takapuoli kiittävät jälkikäteen. Matkustin bussilla Tampereelta Parkanoon ja sain kaiken kaikkiaan ihan liikaa joululahjoja, vähempikin olisi riittänyt. Tämä oli ensimmäinen aatto jossain muualla kuin kotona perheen kanssa aamusta iltaan

Koska joulu ei ollut sellainen kuin toivoin ja odotin, niin ensi jouluksi palaan vanhaan tuttuun kaavaan. Pääasia oli kuitenkin se että sain olla aattona olla kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa, kuten olin suunnitellut ja toivonut.

26. joulukuuta 2014

Lahjat

Lahjat
Lahjojen saaminen oli lapsena joulun kohokohta. Odotin malttamattomana sitä hetkeä kun saa avata lahjat, jouluateriankaan syömisestä ei meinannut tulla mitään. 

Nyt aikuisena lahjojen avaaminen on edelleen joulun kohokohta, nautin nyt myös lahjojen ostamisesta, paketoinnista, salailusta ja erityisesti niiden antamisesta. Heti muistuu mieleen se hetki kun siskoni sai joululahjaksi jättipehmolelukoiran, se ilme hänen kasvoillaan ^^. Sen ilmeen olen itse asiassa nähnyt joka joulu, paitsi tänä vuonna en sitä ilmettä nähnyt, tiedän kuitenkin että se ilme hänen kasvoillaan näyttäytyi myös tänä jouluna. 

Mutta miksi lahjatraditio on minulle niin tärkeä, miksi se menee itse joulun vieton, perheen kanssa yhdessä vietettävän ajan, sukuloinnin ja ruuan edelle? En oikeastaan tarkkaan ottaen tiedä. Kaksi edellistä joulua olivat tunnelmallisesti herkät, hieman kireät ja vähän vastenmielisetkin. Oli tunnelma sitten mikä tahansa niin joka ikinen vuosi lahjojen avaaminen on ollut se hetki kun perhe kokoontuu yhdessä olohuoneeseen, sisko jakaa lahjat ja kaikki on edes hetken onnellisia ja hyvällä mielellä. Ehkä se tosissaan johtuu siitä onnellisuudesta joka lahjoja avatessa on, ehkä kun näkee ilon toisen kasvoilta, ehkä kun ylläTtyy paketin sisällöstä, ehkä läheisyydestä, ehkä rakkaudesta tai ehkä jostain muusta, mihin en edes tiedä ja löydä vastausta. 


Tänä jouluna pitkästä välimatkasta huolimatta raahasin paketit Helsingistä Tampereen kautta Parkanoon, koska lahjat kuuluu avata kaikki samassa paikassa. Sain isältä muuttopäivänä etukäteen joululahjaksi Yki Nummen ison ja pienen Lokki valaisimen, joita en olisi saanut millään kuljeteltua junassa. Lisäksi sain työnantajalta joulukukan ja yhdeltä asiakkaalta fleecepeiton ja lyhdyn. Mutta aattona avasin lahjoja äidin luona Tampereella ja Parkanossa anoppilassa. Sain äidiltä Virkkuri kirjan, Iittalan tuikun, Seikkailu muutto muumimukin sekä Marimekon ison toilettilaukun. Äidille puolestani annoin Nanson yöpaidan, Marimekon patakintaan ja patalaput sekä teetä ja hunajaa. Loput lahjat avasin illalla, joista löytyi Tempur Ombracio tyyny, 6 kpl Villeroy & Bosch Octavie valkoviinilaseja, Virkkuri: Muotoja ja pintoja - Molla Millsin kirja (sain niitä siis vahingossa 2 kpl:tta), 4 kpl Polaroid Instax mini filmejä, Carhartin pipo, Marimekon midi kukkaro, Victoria's Secret vartalo- ja jalkavoidetta, Pentikin pyyhe, puinen leikkuulauta ja Victorionox veitsi, 4kpl leffalippuja, vihreää teetä, enkeliminiatyyri, saippuaa, kännykkälaukku, teemuki ja rahaa. 

Hirmuisesti tuli lahjoja ja taas yli odotusten. Muutaman lahjan hankin vielä alennusmyynneistä ja toisen Virkkuri kirjan yritän vaihtaa. 

 Mitä joululahjat sinulle merkitsevät, oletko koskaan ajatellut?

21. joulukuuta 2014

Kolme yötä jouluun

Kolme yötä jouluun
Pian se on sitten ovella ja pian toisaalta jo ohi. 

 Eilen saatiin kaikki tavarat yhden katon alle yli neljän kuukauden tauon jälkeen. Mitä löytöjä teinkään muuttolaatikoiden uumenista ^^. Tänään satoi lumi ja oli vapaapäivä, huomenna ja tiistaina vielä töihin poikkeuksellisissa tunnelmissa ja tiistaina illalla kohti Tamperetta. Aattona rakkaiden kanssa Tampereella, Nokialla ja Parkanossa. 

Olenko ollut kiltti?

14. joulukuuta 2014

Uuteen kotiin

Uuteen kotiin
Aikajana elokuusta tähän päivään meni hujahtaen, siihen väliin on mahtunut monta mutkaa ja suoraa tietä. Ja tähän 4. kerroksen "hotellihuoneen puolikkaaseen" olen monta kertaa kavunnut, tänään kuitenkin iltapäivällä luultavasti viimeistä kertaa. 

 Syyskuun lopussa päästiin Tampereen asunnon vuokranantajan kanssa sopimukseen, asunto siirtyi uuden ihanaisen naisen haltuun ja kaikki tavaramme siirtyi varastosäilytykseen odottamaan. Viidestä kuukaudesta puolet tuskastelimme kaksi ihmistä virallisesti hotellihuoneen puolikkaan kokoisessa kodissa nukkuen ilmapatjalla, syöden aamupalaa aina seisovassa pöydässä, kurkottaen patjalta jääkaapille ja peruuttaen vessaan ja vaatekkaappiin rakennettuun suihkuun. 

 Itse henkilökohtaisesti vain odotin sitä hetkeä kun täytyi taas sanoa ääneen, pitäisikö meidän aloittaa katselemaan uutta kotia ettei tule kiire. Tällä kertaa riitti yksi kerta asunnonhakua netistä, yksi puhelinsoitto, yksi asuntonäyttely, yksi allekirjoitettu asuntohakuhakemus ja muutama jännittyneenä odotettu päivä. Iloksemme meidät valittiin yli 30 hakijan joukosta voittajiksi. Oli monta ehdokasta, mutta valitsin teidät. Vuokrasopimuksen kävimme kirjoittamassa viime kuun lopussa ja avaimet saamme tänään iltapäivällä. 

 Uusi koti on remontoitu 40 neliön loft-henkinen kattohuoneisto Itä-Pasilassa. Kaksi huonetta, avokeittiö, lasitettu parveke ja iso kylpyhuone. Kaikin puolin täydellinen parkettilattioineen ja kaakeloituine eteisen lattioineen ja kylpyhuoneineen, unohtamatta harvoin kotona olevia pohjoismaalaisia naapureita ja alakerran vanhaa herraa. 

 Tänään on muutto osa yksi. Viedään tavarat Punavuoresta ja isäni tuo henkilöautollisen verran tavaraa Tampereelta pyörimästä hänen silmistään. Ensi lauantaina on muutto osa kaksi, kun saamme kaikki loput 95 % tavaroista kotiin. Olkoon tämä viimeinen muutto seuraavaan kahteen vuoteen. Muuttaminen on niin tylsää hommaa, vaikka se tuo mukaan aina uuden alun.

9. joulukuuta 2014

@Vanalinna Konvik

@Vanalinna Konvik
Pala mustikkajugurttikakkua ja kaksi kahvia, kiitos ^^

Unohtumattoman Tallinnapivän kruunasi Vanalinna Konvikissa nautittu iltapäiväkahvi. Suosittelen käymään!

4. joulukuuta 2014

Joululahjatoiveet

Joululahjatoiveet
Pian on taas aika kokoontua yhteen ruuan ja lahjojen merkeissä. Olenkohan ollut kilttinä?! Mutta joka tapauksessa minä tarvitsen....
Ei muutakuin odottamaan aattoa ^^

22. marraskuuta 2014

Kuinka välttää kaamosmasennus?

Kuinka välttää kaamosmasennus?
Nyt on se aika vuodesta kun tuntuu että kokoajan on pimeää. Viime talvena meinasi seinät kaatua päälleni ainaisen huonon fiiliksen takia, mutta tänä vuonna en aio antaa kaamosmasennuksen viedä voittoa. Miten nujertaa kaamosmasennus 10-0?
- ulkoile valoisaan aikaan.
- syö hedelmiä ja vihanneksia, joista saat paljon terveellisiä vitamiineja.
- ota kirkasvalohoitoja aamisin 30-60 minuuttia aamu viiden ja yhdeksän välillä
- nuku sopivasti, älä anna nukkumiselle enempää aikaa kuin valoisaankaan vuodenaikaa. Liika nukkuminen on huonoksi vireystilalle.
- sano ääneen jonkun kuullen kun tuntuu ahdistavalta ja/ tai masentavalta.
- kirjoita tunnepäiväkirjaa.
- käytä valaisimia, joiden lamput antavat mahdollisimman luonnonmukaisen valon, älä istu hämärässä kaiken aikaa iltasellakaan.
- pukeudu kirkkaan ja pirteän värisiin vaatteisiin, käytä samoja vaatteita kun kesällä mutta muunnettuna talvimoodille.
- tee spontaanisti asioita
- mutta ennen kaikkea tunnista kaamosmasennuksen oireet!

Kaamosmasennus on pimeinä talvikuukausina toistuvasti ilmenevä masennustila, jonka oireina esiintyy 
₋ surullisuuta, 
₋ alentunutta mielialaa, 
₋ ahdistuneisuutta, 
₋ ärtyneisyyttä, 
₋ mielihyvän ja mielenkiinnon kokemisen menettämistä, 
₋ arvottomuuden, syyllisyyden ja toivottomuuden tunteita, 
₋ unentarpeen lisääntymistä, 
 ₋ fyysisen aktiivisuuden vähenemistä, 
 ₋ väsymystä, 
 ₋ seksuaalisten halujen heikentymistä sekä 
₋ ruokahalun kasvua ja painon lisääntymistä. 

Oireet voimistuvat iltapäivisin ja toistuvat vuosittain samaan aikaan talvisin. Oireet alkavat yleensä lokakuussa, ovat voimakkaimmillaan marraskuusta tammikuuhun ja lievittyvät helmi-maaliskuun aikana. Joka sadas suomalainen kärsii kaamosmasennusksesta ja yksi viidestä kärsii lievemmästä kaamosoireilusta ilman varsinaista masennustilaa. Tätä talvikuukausina ilmenevää lievempää tilaa kutsutaan kaamosrasitukseksi.
(C) Duodecim 

Älä siis anna kaamosmasennuksen yllättää!

19. marraskuuta 2014

Pelkäänkö joulua?

Pelkäänkö joulua?

Pian on taas joulu, ihmiset ostavat toisilleen lahjoja, perheet ja suvut kokoontuvat yhteen, arki muuttuu juhlaksi, syödään ja levätään hyvin, poltetaan kynttilöitä ja pysähdytään hetkeksi paikoilleen. 


Joulu ei ole ollut useaan vuoteen minulle mikään odotuksen aihe. Pikemminkin suurta ahdistusta aiheuttava juhla ja kaksi edellistä joulua eivät ole olleet todellakaan sellaisia jouluja kun olen odottanut. En edes muista, milloin minulla olisi ollut joulufiilis. Puhumattakaan, että olisin joulua odottanut. Useasti vasta jouluaterian ja lahjojen jaon jälkeen olen tajunnut, että hei nythän on joulu. 


Tulevana jouluna toivoisin, että saisin olla tärkeiden ja läheisten ihmisten seurassa. Käydä aattona ulkoilemassa, viedä haudoille kynttilöitä, laulaa joululauluja, käydä joulusaunassa, syödä jotakin jouluruokaa, pysähtyä hetkeksi ja oikeasti olla joulumielellä ilman sitä että tarvitsee miettiä, ”mitä jos olisinkin viettänyt jouluni jollain muulla tavalla”. 


Toisaalta olisi mukavaa viettää joulua vanhalla tutulla kaavalla isän kodissa, toisaalta äidin luona täysin uudessa ympäristössä ja muodossa, toisaalta mummolassa, toisaalta Parkanossa Laurin kotona tai toisaalta haluaisin vaan skipata joulun ja olla töissä. En todella tiedä mitä haluan ja tästä onkin muodostunut pienimuotoinen ahdistus. 

Mikä olisi paras vaihtoehto tänä vuonna?

10. marraskuuta 2014

Ihminen on luotu vaakatasoon

Ihminen on luotu vaakatasoon

Lähdettiin perjantaina työpäivän päätteeksi Parkanoon. Oltiin jo etukäteen sovittu, että viikonlopu on pyhitetty levolle ja rentoutumiselle. Ja jotakuinkin se niin taisi mennäkin.


Heräsin pitkästä aikaa samaan aikaan kuin Lauri. Istuin aamupalapöydässä pitkän kaavan mukaan ja pötkötin vielä sohvalla ennen puolen päivän ulkoilua. Sillä aikaa kun minä ulkoilin, Lauri laittoi lattialmmitystä kuntoon, korjasi lamppua ja teki kaikkia minulle nou nou juttuja. 


Iltapäivällä joku kavensi lehtipinoa, joka olikin ehtinyt kasvaa mukavasti kahden kuukauden aikana...


Joku aloitti kutomaan tämän talven ensimmäisiä villasukkia...


ja minä vain olla möllötin, surffailin netissä, luin blogeja, makasin vaakatasossa ja nautin rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Parkanossa oli ihan talviset tunnelmat, vajaa viisi senttiä lunta ja hieman pakkasta. Alkuillasta suunniteltiin meidän tammikuun reissua ja illalla saunottiin pitkästä aikaa. Sauna teki tehtävänsä ja nukahdettiin valot ja tv päällä ennen ilta kymmentä. 

Sunnuntaina meiniki jatkui samankaltaisena. Herätys vierekkäin, aamupala pitkällä kaavalla, jutustelua, pötköttelyä ja sitten ulkoilemaan. Iltapäivällä värjäsin hiukset ja pötkötin vielä hetkisen. Mutta jottei viikonloppu kävisi liian rentouttavaksi, niin täytyi lähteä takasin kotiin. Viideltä starttasi auto. Yksi matkustaja lisää Ylöjärveltä, Lauri hyppäsi pois Riihimäellä ja me loput kolme matkustettiin Helsinkiin asti.


15 yli kahdeksan hyppäsin Korppaanmäestä kymppiin ja kotona olin siitä puolen tunnin päästä. Suoriltaan oikeastaan sänkyyn, katsoin Koston ja sitten taas nukkumaan.

Viikonloppu, joka todella rentoutti ja antoi virtaa uuteen viikkoon ja harmaaseen loppu syksyyn, alkutalveen. 

2. marraskuuta 2014