Talvi 2013-2014

Talvi 2013-2014

Aion...

Mitä sinä aiot tehdä Talvena 2013-2014? ^^

Sävy sävyyn

Sävy sävyyn

Aurinkoista sunnuntaiaamua Tampereelta. Eilen oli aivan huippu päivä. On aivan pakko kertoa mitä kaikkea leppoisaa ja "aivotonta" (minun mielestä :D) tein. Nukuin pitkään aamulla, jopa puoli yhdeksään asti, mikä on minun mittapuulla erittäin pitkään. Olen tottunut arkisin heräilemään jo viiden aikaan, kun tykkään käydä juoksemassa ennen kouluun menoa. 

Näin äitiä melkein kahden kuukauden tauon jälkeen ja hänen luona vierähti kolmisen tuntia. Äiti piristy kummasti kun kävin kylässä ^^. Iltapäivällä kävin pikaisesti Hulluilla Päivillä, mutta siellä oli niin järkyttävästi populaatiota että en jaksanut olla kauaa. Kotona (isän ja siskon luona) innostuin penkomaan autotallissa olevia tavaroitani ja katsomaan josko siellä olisi jotakin kirpputorille menevää, mutta en kyllä oikeastaan löytänyt kun muutaman tavaran. Siinä samassa tohinassa päätin auttaa isää ja kannoin partsilta puutarhakalut autotalliin. Sain jotenkin ihmeen kaupalla ne kaikki mahtumaan sinne, vaikka aluksi epäilin suuresti. 

Illalla tein herkullista kana-kasvis-mozzarella salaattia ja makoilin sit loppupäivän vatsani päällä. Tuli vähän syötyä liikaa ^^ (no oli siis äärettömän hyvää :DD). Katselin televisiota hetken ja painuin nukkumaan kymmenen jälkeen. Luksusta, nukun nimittäin salaa Isän sängyssä ^^. Tuo vierashuoneen sänky on mun makuuni vähän liian pehmeä ja selkä tulee kipeäksi niin otan nyt ilon irti tästä viikosta kun saan tosiaan nukkua isän sängyssä. Epäreilusti isä ja sisko on Israelin Eilatissa lomailemassa. Toki he ovat sen kyllä ansainneet. 

Äsken tulin aamulenkiltä ja pian lähden käymään keskustassa kirpputoreilla ja pyörähdän uudestaan Hulluilla Päivillä, jos siellä ei ole yhtä paljon populaatiota kun eilen. 

Tuleeko ikävä?

Tuleeko ikävä?

Tänään käännän sivun toiseksi viimeisen,

on tarina täällä melkein päättynyt. Tämän kaupungin ja elämän vaiheen tiesin vielä tulevan ja menevän. Se kuitenkin alkoi ja muuttui todeksi kolme syksyä sitten. Mutta kohta se on ohi enkä enää palaa, vaikka kaipaanjotain. Kukaan olisi uskonut, äiti ainakaan, että edes lähden ja tulen tänne.

Nuhjuinen kaupunki, mutta aitoja ihmisiä, kaukana pinnallisuudesta. Täältä käsin löysin myös rakkauden, vaikka se muutamien satojen kilometrin etäisyydellä vielä hetken aikaa kulkeekin. Tämä aika on ollut hienoa ja raskasta, opettavaa ja kasvattavaa. Sillä vasta nyt huomaan, miten kaikki on  muuttunut. Enää en palaa menneeseen, menneet on menneitä, virheitä on tehty ja niistä on opittu ja selvitty. Katson eteenpäin, katson itseäni ja tulevaisuutta. Todellisuudessa kaikki on vielä edessä.