31. joulukuuta 2016

Kaksituhattakuusitoista

Kaksituhattakuusitoista

Tämä vuosi on ollut työn täyteinen, ilon ja surun mittainen, helppo, raskas, erilainen, elettävä, yksinäinen, rakas ja muistettava.

Siihen on kuulunut muun muassa paljon kotona vietettyjä päiviä, kukkakimppuja, Kopiksen ja New Yorkin katuja, hyviä tukkapäiviä ja purkista napsittuja energianpalasia. Tallinnapäivä siskon kanssa ja sitä seuranneet porrastreenit, sairaalassa vierailuja, mustikkaretki keskelle ei mitään, paljon selfieitä ja DIY juttuja ja se kaikista raskain asia, mummun kuolema. Korviin asti yltäviä hymyjä, junalla matkustamista vähiten sitten viimeisen viiden vuoden aikana, hyviä ja pitkiä aamuja, kuvattuja katukuvia, mansikoiden perkaamista ja pakastamista sekä uusi puhelin kahdesti. Meikkaamisesta innostumista, vuosipäiväreissu Tukholmassa, musiikin kuuntelua, parisuhteen ylä- ja alamäkiä, yllättävän vähän sateita ja maailman ihanin koira, Nala. Sairastelua jonkun verran, kauniita taivaita, vielä kerran mummu sekä ilon ja surun kyyneleitä. Äidin kolmen viikon kuntoutusjakso Helsingissä, oma lonkkavamma, hiustenkasvatusoperaatio, kuunneltuja äänikirjoja ja lukemattomia uskomattomia auringonlaskuja.

Serkun tytön syntymä, kesän kylmin päivä ja kesäteatteri-ilta, kodin sisustaminen, Parkano viikonloput ja ne lukemattomat aikaiset aamulenkit. Kirpputoriviikko, hyvin nukutut yöt, uinnin ohjaus, huulipunat ja Juhannus rakkaiden kanssa. Suhteellisen kylmä ja auringoton kesä, salitreenit, Lemminkäisen kallioilla lentokoneiden laskeutumisen fiilistely, mummun muistoksi poimitut päivänkakkarat ja ne lukuisat syksyn uskomattoman kauniit päivät. Matkustelu ja uusien reissujen suunnittelu, parvekkeella juodut aamukahvit, värikkäät lenkkarit, uskomattomat taivaanmaalaukset ilta-auringossa, pihasuihkulla kastelu hikisen lenkin jälkeen ja marraskuun pre-talvi. Reilu 4000 kilometriä pyöräilyä, Köpiksen tivolissa tullut huono olo, aamutreenit salilla, hiusten saaminen ponnarille, päivä serkun tytön ”vara-äitinä”, parvekkeella nukutut kesäyöt ja luonnossa liikkumisen paljous.

Yhteiset hetket läheisten kanssa, työn vaihtelevuus, Seitsemisen kansallispuistoon tehty perinteinen syysreissu, Tammerfest ja ne tyypit, tajuaminen että on aikuinen ja 125 tuntia salilla hikoilua. Kaunis kesäpäivä Korkeasaaressa, piknikki ihan kodin vieressä, Turku viikonloppu, automatkat ja haaveilu Tampereelle muutosta. Lukuisat hyvät vatsapäivät, yhteinen viikon kesäloma ja siihen kuulunut matkustelu, Lammassaaren eväsretki, New Yorkin nähtävyydet, useat Nala viikonloput ja siskon huhtikuiset synttärikotibileet. Töiden teko kotona, asiakkaiden tavoitteiden tukeminen, lukemaattomat huonot tukkapäivät, uudet meikkituotelöydöt ja mennyttä joulua edeltväneet askartelut. Hyvin maltillinen rahakäyttö ja säästäminen, liiallinen määtä koti-iltoja, työpaikan muutto ja työstressi, toiselle tehdyt aamiaiset, power walk lenkit, Parkanossa vietetty joulu ja se, että rinnallani on juuri se tyyppi ketä rakastan kaikkein eniten ja kenen rakkaus ja olemassa olo riittää pelkästään.

Kiitos, anteeks ja näkemiin vuosi 2016.

29. joulukuuta 2016

Hyvät yöunet


Olen se tyyppi joka tykkää nukkua ja nukkuu parhaiten yksin. Viime aikoina on joka kerta käynyt nimittäin niin, että kun toinen on vieressä nukkumassa, nukun huonosti ja kun nukun yksin, nukun hyvin. Olen nukkunut hyvin monestakin syystä. Suurin syy hyvin yöuniin on energiatasoilla, ne ovat olleet iltaisin niin vähissä että on ollut suoranainen ihme jos en ole nukkunut hyvin. Työpäivät ovat olleet kiireisiä ja liikuntaa on ollut riittävästi. Ympäristö on ollut hiljainen ja rauhallinen. Kunpa joskus pystyisin nukkumaan ilman ettei noista mikään häiritsisi. On ollut säkkipimeää aamusta iltaan, eli kun vaakatasoon pääsee mihin kellon aikaan tahansa, uni tulee vartin sisällä. On ollut juuri sopivan viileä nukkua, on ihanaa mennä peiton alle niin että vain nenä näkyy. En ole juonut vettä (liikaa) ilta-aikaan joten ei myöskään ole tarvinnut kompuroida vessaan puolta yötä. Vatsa on ollut rauhallinen ja suoliston tulehdusvaihe alkaa olemaan mennyttä elämää, taas hetkeksi.

En tiedä tiedänkö mitään parempaa kuin herätä aamulla herätyskellon soittoon pirteänä niin että edellinen muistikuva on illalta kun on laittanut silmät kiinni.

Millaiset on teidän hyvät yöunet?

26. joulukuuta 2016

Joulun pikakelaus


Matkustin aattoaamuna Onnibussilla Parkanoon hieman puolen päivän jälkeen. Ennen ruokaa laitettiin kuusen alle loput lahjat, pötköteltiin ja käytiin kahden hautausmaan usealla haudalla. Muisteltiin autossa ettei tule mieleen milloin aattona olisi satanut näin kaatamalla silkkaa vettä. Ehkä vähän hiukset kastuivat ja olo oli kuin uitetulla koiralla, mutta no säätä emme voi valita. Ruokapöydän antimet laitoimme yhdessä hautausmaakierroksen jälkeen ja kaikille löytyi jotakin mitä oli toivonut.

Omassa perheessäni on ollut tapana että joukon kuopus jakaa lahjat ja ilmeisesti näin on ollut myös Laurin perheessä. Tällä kertaa koko lahjojen jako ja - avaus laitettiin uusiksi. Minä jaoin lahjat ja lahjat avattiin yksitellen, niin että kukin avaa yhden lahjan omalla vuorollaan. Näin keneltäkään ei mene ohi, mitä toinen saa, ja näkee oikeasti toisten reaktiot pakettia avatessa. Oli suhteellisen kutkuttavaa katsella muiden lahjojen avaamista ja odottaa omaa vuoroaan. Neljän hengen lahjojen avaamiseen kului miltei tasan tunti aikaa.

Luulenpa että tämä joulu muistetaan kaatosateesta, täydellisesti suolatusta kalasta ja Laurin isän saamista A-tikkaista. Ainakin siitä ilon ja naurun määrästä päätellen tikkaat olivat mieluisat ja tulivat tarpeeseen. Harva sitä elämässään saa niin isoa pakettia ettei se a) mahdu edes kuusen alle, b) eteen kannettaessa ei vieläkään tajua mikä se edes on ja c) saa aikaa niin paljon naurua että meinaa tukehtua. Itse sain juurikin niitä juttuja mitä toivoin. Lempilahjoja olivat Swiss Clinicin ihorulla ja siihen kuuluva seerumi, uusi kunnollinen suoristusrauta ja matkarahat Losi-Vegas-San Fransisco reissua varten. Joka joulu jaksan kuitenkin yllättyä sitä, että kummisetä laittaa aina lahjan (vielä näin 26 vuotiaallekn) ja että kaikki tietävät ettei minulle kannata suklaata paketoida ja että, miksi minä saan aina näin paljon lahjoja.

Joulu oli lähes tulkoon juuri sellainen kun sen etukäteen ajattelin olevan. Harmi vain että en voinut soittaa perinteistä joulupuhelua (edesmenneelle) mummulle. Tulen kaipaamaan sinua ikuisesti. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa!

24. joulukuuta 2016

Pysähdyin, nyt on joulu


Maan päällä kaikki hyvin. (Arki)aamun arkiaamun kaltaisesta aamuherätyksestä, kupillisesta kahvia ja aamulenkistä selvitty. Hirveällä kiireellä puoli juoksua Kampin bussiterkinaaliin ja bussiin kahdeksaksi ehditty. Takapuoli puutuneena neljä tuntia Onnibussissa istuttu ja soittolistat koluttu.

Luojan tähden joku muu  sai tänä vuonna raahata joululahjapakaasit perässään, minä kannoin vain pientä nyssäkkää. Nyt sitä ollaan täällä pöndellä. Kohta on säkki pimeää, lunta ei ole, vettä sataa kun tädin nuoruusiän poikaystävän Esteri-äidin ahterista ja minulla ei ole enää kerrassaan mihinkään kiire. Nyt pysähdyn ja nautin.

Muonitus on jossakin kohtaa loppu iltapäivästä ja sitten lapsenomaisesti se joulun paras hetki, lahjat.

Joten lämmintä ja rauhallista joulua. Muistakaa syödä, nukkua ja liikkua. Pus!

22. joulukuuta 2016

Kuin pää kolmantena jalkana


Joulun alusviikko on kiireinen halusin tai en. Yleensä pienoinen kiire ja yleinen härdelli ovat sitä aikaa kuvaavimmat sanat. Sitä kaikki joulun alusviikot ovat olleet ja on tälläkin kertaa, saa juosta pää kolmantena jalkana.

Tämä on ollut kaikin puolin erilainen viikko, sillä L oli kotona vielä maanantain ja tiistain kun työt olivat poikkeuksellisesti Espoossa. Maanantaina sai tehdä toiselle aamupalan ennen töihin lähtöä. Töissä sai juosta koko päivän, mikä ei poikennut yhtään viime aikaisista työpäivistä. Töiden jälkeen juoksin labraan, luulin jotenkin ettei minun olisi tullut kiire, mutta tuli kuitenkin. Illalla kävin vielä viemässä pussillisen jouluksi tilattuja tuotteita Kallioon ja se reissu venyi yhden super huipun naisen kanssa kuulumisten vaihtamisen ja koiran kanssa leikkimisen vuoksi reilun kahden tunnin mittaiseksi. Mikä ei siis todellakaan haitannut. ^^ Tiistaina olin koko päivän kiinni asiakastyössä enkä ehtinyt hoitamaan asioita jotka olisin halunnut ja jotka olisi pitänyt hoitaa. Töiden jälkeen käytiin reippaalla kävelylenkillä tihkusateesta huolimatta ja ajatus ei pysynyt poissa työkiireistä vaikka kuinka yritin. Alkuillasta katsottiin juuri ilmestynyt The Affairin uusin jakso ja pötköteltiin sohvalla, täydellistä. Sain itseni edes hetkeksi irti ajattelusta ja töistä. Eilen keskiviikkona vasta härdelli olikin, toivon vaan että tämä helpottaa joskus. Sain toki mennä töihin vasta puoli kymmeneen mutta poisotettavia ylityötunteja on kertynyt jo niin paljon etten oikein tiedö saanko ensinnäkään kaikkia pakollisia töitä hoidettua ja riittääkö työtunteja enää välipäiville. Huh..

Mutta löytyy tämän kaiken härdellin keskeltä ainakin yksi positiivinen asia. Yhden oleellisesti jouluun kuuluvan asia kanssa olen kuitenkin ollut erittäin jämpti joka vuosi, tai ainakin jokainen vuosi viimeisen viiden vuoden aikana. Olen nimittäin hankkinut kaikki joululahjat jo hyvissä ajoin. Minun ei luojan kiitos ole tarvinnut lähteä enää iltaisin keskustaan joululahjaostoksille, se tästä vielä olisi puuttunut. Usein olen aloittanut lahjojen hankinnan jo lokakuun lopussa, mutta viimeistään marraskuun alussa. Sitä ennen on toki saanut tehdä aktiivista tontun työtä, mutta yleensä olen aina saanut toiveet ja tarpeet selville. Tänä vuonna kaikki oli erittäin helppoa, tiesin suhteellisen nopeasti mitä kullekin hankin.

Vielä tämä ja huominen päivä, sitten pari päivää joulua ja sitten painetaan taas niska limassa välipäivät ja toivotaan että tunnit riittävät työvuorolistan viimeisessä viikossa.