Tuleeko ikävä?
Tänään käännän sivun toiseksi viimeisen,
on tarina täällä melkein päättynyt. Tämän kaupungin ja elämän vaiheen tiesin vielä tulevan ja
menevän. Se kuitenkin alkoi ja muuttui todeksi kolme syksyä sitten. Mutta kohta
se on ohi enkä enää palaa, vaikka kaipaanjotain. Kukaan olisi uskonut, äiti ainakaan, että edes lähden ja tulen tänne.
Nuhjuinen kaupunki, mutta aitoja ihmisiä, kaukana
pinnallisuudesta. Täältä käsin löysin myös rakkauden, vaikka se muutamien satojen
kilometrin etäisyydellä vielä hetken aikaa kulkeekin. Tämä aika on ollut hienoa ja raskasta, opettavaa ja
kasvattavaa. Sillä vasta nyt huomaan, miten kaikki on muuttunut. Enää en palaa menneeseen, menneet
on menneitä, virheitä on tehty ja niistä on opittu ja selvitty. Katson
eteenpäin, katson itseäni ja tulevaisuutta. Todellisuudessa kaikki on vielä
edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti