4. elokuuta 2014

Pötköttelyä

Pötköttelyä

Olen meidän pikku perheen aamuvirkku. Tykkään herätä aamulla aikaisin ja olla omassa rauhassa toisin sanoen. Nousen yleensä kärppänä ylös kun kello soittaa enkä jää sänkyyn lorvimaan, mutta toisinaan harrastan pötköttelyä. Viikonloppuisin kuulee useasti, ”voitaisko pötkötellä huomenna kun ollaan herätty?”. Pötköttely on meillä sitä, että herätään kun herätään (ilman kelloa) ja ennen aamiaista makoillaan toisen kainalossa keskimääräisesti puolesta tunnista tuntiin. 

Viikonloppuna Parkanossa pötköttely sai uuden ulottuvuuden. En nukkunut perjantain ja lauantain välisenä yönä jostakin tuntemattomasta syystä kuin ehkä noin puolen tunnin ajan. Veikkaan että se johtuu minun perjantaisesta kahvimaratonista, mutta anyway. Nousin sängystä pyörimästä kuudelta, kymmenisen minuuttia myöhemmin istuin ruokapöydän ääressä juoden mustaa kahvia ja syöden rahkaa, banaania ja persikoita. En katsonut kelloa, mutta arvioisin että vähän ennen seitsemää siirryin olkkarin pörröiselle matolle makoilemaan ja nostin jalat soffalle.


Pötköttelin kyseisessä asennossa ainakin tunnin, ellen jopa puolitoista. Torkahdin jossakin kohtaa, selailin blogeja, katselin uutisia, kuuntelin musiikkia ja pläräsin sosiaalisen median kanavia yhä uudelleen ja uudelleen. 

Miksi pötköttely on niin parasta? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti