5. elokuuta 2013

Pöndellä

Pöndellä

Olipa kerran hyvin kaunis lauantai iltapäivä. Nainen pakkasi tavaransa laukkuun ja suuntasi asemalle.


Ja niin kuin kaikki ovat tottuneet, juna oli puoli tuntia myöhässä. Naisella pipo kireällä, mutta onneksi auringon paiste pelasti sen puolituntisen.


Vihdoinkin juna tuli, hiki vana valui naisen selkäpiitä pitkin. Onneksi matka ei kestänyt kuin puolisen tuntia. Odottelu sai jatkoa, kun naisen mies oli vähän myöhässä. Edelleenkään se ei pahemmin haitannut kun aurinko paistoi edelleen. Pienen odottelun ja automatkan jälkeen saavuimme perille.


Vastassa oli vihertävän luonnon ja maaseudun lisäksi aina niin avosylin vastaanottava ja iloinen pariskunta. Kuulumisten vaihtamisen jälkeen nainen siirtyi ulos, nauttimaan kauniista säästä.


Pensaissa oli paljon marjoja, toki nainen ei sitten kuitenkaan popsinut kuin muutaman. Nainen kuitenkin tykkäsi niistä.


Nainen ehkä vähän pelleili, pienen hetken...


Kun takapiha oli koluttu, täytyi siirtyä kurkkimaan etupihalle.


Nainen löysi pihalta pienen huvimajan, ihan talon asukkaiden näköiseksi laitetun. Ripaus rakkautta ja suloisia värejä. Luultavasti talon rouvan valitsemia.


Hetken nautiskelun jälkeen nainen päätti istua aloilleen.


Ehkä vähän keinui keinussa ja katseli kaunista taivasta.


Illemmalla kaste kostutti ruohikon ja yö hiipi naisen pääkoppaan jo ennen kymmentä.


Seuraavana aamuna pitkän aamulenkin jälkeen nainen päätti köllötellä aurinkotuolissa takapihalla.


Nautti ehkä kesän viimeisistä lämpimistä hetkistä, vaiko eikö.


... ilma oli kuin morsian. Jotta aika ei kävisi pitkäksi päätti mies viedä naista vähän ajelulle. Viime kerralla kun he kävivät tuolla aakeella laakeella paikalla, oli juuri ensilumi satanut maahan.


Nopeasti vierähti vuorokausi sitten kuitenkin ja oli kotiin lähdön aika.


Taas nainen pakkasi kassinsa, sanoi heipat ja lähti miehen kanssa kohti Mansen kesäasuntoa. Sen pituinen se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti