Yksi elämä kiitos
Olen puhaltanut kaikki ilmapallot,
juhlissa sammunut ja tavannut tollot.
Muistan syntymäpäivät ja kesän merkit,
kaupan hyllyltä ostan kaikki rahkat ja pinnit.
Mulla on isä, sisko ja lenkkarit
ja toivon että laukussa olisi väärennetyt henkkarit.
Olen surullinen, väsynyt, kalpea, tyylitön
ja nykyään useasti tuhottoman hymytön.
Kannan elämää taakkana kasoittain,
enkä pysty katsomaan mitään kasvokkain
Olen kuin halvaantunut sidottuna sängyssä,
eikä loppua tunnu olevan näkyvissä.
Olenko tämän arvoinen?
Kyllä jo tiedän sen,
tarvitsen paremman tulevaisuuden,
en halua olla tällainen.
Nyt tiedän mitä teen
Tilaan tuulta purjeeseen,
heitän surut sateeseen,
jätän kaiken eteiseen
En jaksa enää tummua.
Hei, hei, hei
nyt eroan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti