12. helmikuuta 2017

Home Sweet Home

Home Sweet Home

Huomenta. Kotiuduttu on. Niin siis eilen vähän ennen kahdeksaa illalla.

Palaan kuitenkin vielä eiliseen. Joskus yhden aikaan, rapia 18 tunnin matkustamisen jälkeen meinasi loppua usko ja pitkä pinna. Jatkolento Tukholmasta Helsinkiin ilmoitettiin myöhästyväksi kaksi tuntia. Sitä ennen oltiin jo neljä tuntia venattu tyhjän panttina. Matkaan mahtui vielä yksi My Little Pony reppuinen reilu kolmekymppinen lapsensa kanssa matkustava nainen joka ilmoitti juuri ennen lentokoneen putkeen siirtymistä, ”tervettuloa Suomalaisten seuraan, heti alkaa ohittelu”, kun menimme hänen ohitseen kun hän laski kaikki käsimatkatavarat maahan ja alkoi etsimään passeja. Hän oli juuri vajaa puoli minuuttia aikaisemmin painanut koko jonon ohi eteemme seisomaan.

Tästä yli päästyäni (ilman että räpätin asiasta muuta kuin Laurille) edessä oli ehkä ikinä koskaan hermoja raastavin lentomatka. Takanamme istuneen perheen vajaa kolme vuotias lapsi (kakara) huusi viimeiset puolituntia suoraa kurkkuhuutoa, eikä vanhemmat edes yrittäneet tehdä asialle mitään. Isä istui tyytyväisenä käytävän toisella puolella ja äiti sanoi lapselle kahdesti hiijaisella äänellä ”Shhh….”. Lapsihan siis huusi huutamisen ilosta. En ole rasisti, en sitten alkuunkaan, mutta he eivät olleet Suomalaisia, ei ihan ole samat kasvatukselliset periaatteet kuin meillä. Rakastan lapsia, mutta hetken olisi tehnyt mieli kääntyä ympäri ja sanoa tytön kotikielellä että nyt se turpa kiinni. Onneksi olin nukkunut tavallisten yöunien verran aiemmalla lennolla, joten vältyin totaaliselta räjähtämiseltä…. mutta niin.

Niin, tänne kuuluu siis mitä parhainta. Nyt vaan naurattaa lähinnä se My Little Pony -reppuisen äidin käytös ja sen herttaisen pienen vajaan kolme vuotiaan kiinalaistytön huuto. Kotiin päästyäni kävin kaupassa, purin meidän kaikki kolme matkalaukkua, laitoin tavarat paikoilleen ja pesin kaksi koneellista pyykkiä. Huh… Uni tuli silmään vasta kahden jälkeen, Lauri tosin ei saanut nukutuksi, mutta nukkuu nyt sohvalla äänestä päätellen hyvin tyytyväisesti.

Itse olen ehtinyt käydä herättelemässä kroppaa (suolistoa) tähän elämän rytmiin tunnin lenkillä. Aamukahvi on juotu, ja maistui muuten ihan taivaalliselta. Meillä on muuten jälleen kerran koti aivan jääkylmä, olohuoneen patteri pitäisi ilmata jo kolmannen kerran tänä talvena. Makaan nytkin sängyssä lämpimän (untuva)peiton alla villasukat jalassa ja paksu pörröinen karva teddy -takki päälläni ja sormia paleltaa silti. Oli myös aikana mukava päästä omaan suihkuun josta tulee juuri sopivan lämpöistä vettä ja laittaa kasvoille suihkun jälkeen niitä kaikkia mömmöjä joita tavallisestikin laitan. Erehdyin katsomaan myös huomiseen ”takaisin arkeen” -palaamiseen liittyvää asiaa, työsähköpostiani. Jossa odotti vajaa pari sataa lukematonta sähköpostiviestiä.

Tänään aion kuitenkin vain maata, vaikka Jetlagiä ei olekaan, onneksi. Katsoa rästissä olevat The Affairin jaksot, muokata (ja ehkä tilatakin) kuvia ja laskea pyykkivuorta edes muutamalla sentillä lisää. Ehkä myös (yritän) edes ajatuksen tasolla orientoitua huomiseen maanantaihin, mutta nyt … Mukavaa sunnuntaita ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti