Grand Canyon, South Rim
Lähdettiin tiistaiaamuna vähän yhdeksän jälkeen ajamaan Kingmanistä kohti Grand Canyonia. Ajomatkaa oli edessä reilut kaksi ja puoli tuntia. Ajomatka ei tuntunut (todellakaan) pitkältä, ne jylhät ja käsittämättömät vuoret, puut ja muut kasvustot ja se että moottoritiet kulkevat koko tuon ajan niiden välissä, ei tuntunut yhtään hullummalta.
Katsottiin matkalla tarkemmin mistä saadaan ostettua pääsylippu. Se osoittautui kuitenkin helpoksi ja ajettiin suoraan portille josta sen sai ostaa. Yhden auton Grand Canyon National Park Vehicle Permit maksoi 30 $.
Ajettiin South Rimin puolelle kolmannelle näköalapaikalle. Se näkymä välittyy kyllä kuvistakin, mutta ei todellakaan tuo sitä tunnetta ja oloa mikä paikan päällä oli. Se oli jotakin ihan käsittämätöntä. Ihan uskomattomia paikkoja voikin löytyä luonnosta.
Trip Advisorista löyty taannoin vinkki ja jonkinlaiset koordinaatit ”salaiselle” näköalapaikalle. Tätä salaista näköalapaikkaa ei ollut nimensä muakisestikaan merkitty Grand Canyonin National Parkin karttoihinkaan. Järkyttävästä lumimassasta huolimatta lähdettiin tarpomaan hankeen. Onneksi joku muukin oli siellä käynyt. Noin vartin kohdalla meinasi loppua usko ja vajaa puolen tunnin kohdalla jälkeen luovutettiin. Ihan hullun hommaa selaisessa lumimäärässä. Turpaan tuli ja olin jokseenkin raivon partaalla pääkopassani, mutta kun tänne asti oli tultu niin kyllähän siellä piti käydä. Rämmittiin siis kesäkengissä reilu kolme kilometriä 50 minuutissa.
Pysähdyttiin vielä ennen Visitor Centerille menoa Duck On Th Rock -näköalapaikalla ihastelemassa luonnon muovaamaa taidetta. Siinä kaks ankkaa vierekkäin. ^^
Tämä keskiviikko päivä ollaan Las Vegasissa ja huomenna aamupäivällä lähdetään ajamaan taas eteenpäin. Suuntana Bakersfield. Perjantaiaamuna otetaankin sitten auton nokka kohti San Fransiscoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti