335. päivä

335. päivä

Hyvää huomenta!

Se olisi sitten 1. joulukuuta ja adventtisunnuntai. Innostuin eilen illalla (minä ihmettelen kyllä suuresti) kaivamaan kaikki tavarat ulos kaapeista ja levittämään ne asunnon lattialle. On nimittäin edessä muutto Tampereelle ja loput tavarat täytyisi pakata pahvilaatikoihin. Onnekseni tavaraa ei ole niin paljon kuin aluksi luulin, koska olen saanut aika hyvin myytyä turhia tavaroita pois Facebookin ostetaan/ myydään/ vaihdetaan/ annetaan -sivustoilla. Joskus taisin mainita että yli 350€ edestä olen saanut myytyä siellä tavaroita. Nyt toki hinta on jo rutkasti yli 400€. Vielä on kuitenkin myymättä takkeja, mattoja, vesijuoksuvyötä, kahvinkeitintä, leivänpaahdinta sun muuta pientä tilpehööriä. Että jos olet kahvinkeitintä tai leivänpaahdinta vailla niin kysele!

Mutta itse tähän päivään. Tarkoituksena lukea tiistain työelämätietouden tenttiin, aivan shaibaa oikeasti, koska koulu loppuu keskiviikkona ja vielä seminaari ja tentti pitäny törkätä viimeisille päiville. Mutta ei auta. Menen tänään myös joululahjaostoksille ja voisihan sitä käydä kirpputorillakin pyörähtämässä. Lisäksi pakkaan noi lattialla ja pöydillä olevat muuttotavarat laatikoihin. 

Onko jollakin vinkkejä, miten selvitä muutosta ilman hermoromahdusta?

Periksiantamaton ja sitkeä

Periksiantamaton ja sitkeä

Joku on ehkä jo odotellut, kun noin kaksi kuukautta sitten "Kalenterista" postauksessa ilmoitin "uusi tatuointi". On ollut kiireellistä ja raskasta koko syksy. En ole saanut keskittyä ja panostaa tähän blogiinkaan oikeastaan yhtään. Koulussa ja henkilökohtaisessa elämässä on ollut stressaavaa ja uuvuttavaa. Välillä mietin, että loppuuko tämä helvetti koskaan. 

Olen kärsinyt jo pidemmän aikaa mm. unettomuudesta ja järkyttävistä vatsakivuista. Mitkä selittyvät sillä että elämä on ollut liian stressaavaa kropalle. Oikeastaan viimeiset lähes neljä vuotta ovat olleet elämässäni yhtä myllerrystä ja stressiä. Eikä niille näy helpostusta vielä lähitulevaisuudessa. 

Eikä siitä sen enempää. Sanoin joskus kesällä että haluaisin lapaluuhun uuden kuvan, mutta en sillä hetkellä vielä tiennyt, mikä olisi seuraava. Pitkän pohdinnan ja harkinnan jälkeen päädyin jääkarhun kaveriksi ottamaan kamelin. Jollain varmasti nyt pyörii päässä että, kameli???. Tietysti tatuointieni oton taustalla on persoonallisuus, se ettei kenelläkään ole samanlaista. Jääkarhu on otettu marraskuussa 2009 eli neljä vuotta sitten. Harva tosin luulee sitä jääkarhuksi, enemminkin "koira, pokemon, otus, mikä tuo on?" ovat olleet yleisimpä arvauksia. 

Ehkä vielä se, että voin verrata itseäni kameliin :DD kuulostaa sangen hullulta ja sairaalta, mutta totta se on. Olen periksiantamaton, sitkeä, itsepäinen ja kokenut kantamaan huomattavankin raskaita taakkoja harteillani. Kameli symboloi sitä, että tulen aina olemaan periksiantamaton, sitkeä ja itsepäinen, mutta taakkoja en enää aio kantaa yhtä paljon kuin niitä olen jo kantanut. nyt on jonkun muun vuoro. 

Tatuoinnin teki Kallas Tattoon Jonna, kuten myös kolme muuta tatuoinianikin. Luotto nainen, suosittelen lämpimästi joka ikiselle. Tekee upeita värillisiä kuvia ja jälki on erittäin nättiä. Tästä pääsette hänen portfolioon.

Millaisia tarinoita teidän tatuointien takana on?

Odottavan aika on pitkä

Odottavan aika on pitkä

Enää en kävele kenenkään perässä,

sitä olen harrastanut viimeiset 3.5v,

syksyllä ja keväällä,

alussa lyhyempiä aikoja ja lopussa pidempiä aikoja.

Edessä käveliä on ollut kuusi kertaa nainen ja kerran mies,

on ollut mukavia ja epämukavia edellä kävelijöitä,

on ollut uuvuttavaa ja palkitsevaa.

Nyt ne on kuitenkin ohi,

työharjoittelut nimittäin.

happy, happy ^^