DIY: Valaistu vaateterekki

DIY: Valaistu vaateterekki

Olen useaan kertaan sanonut että meillä pitäisi olla vaaterekki, jotta saisimme vaatteet vähän leveämmälle, eikä ne olisi sullottuna K180 x L90 x S90 cm vaatekaappiin. Eilen laitoin vihdoin tuumasta toimeen. Tarkoituksena oli löytää siro ja pelkistetty valkoinen vaaterekki, joka löytyi nopean nettiselailun jälkeen.  

 Vaaterekki oli pystyssä kahden minuutin kasaamisen jälkeen ja heti mietin, että kestääköhän se edes yhden takin painoa.

 Pari viikkoa sitten ostettu rakennuslamppu löysi oman paikkansa vaaterekistä. Kiedoin osan johdosta pari kertaa vaaterekin ylätangon ympärille ja osan pystytangon ympärille, jotta se pysyisi tukevasti kiinni. 

Testi mielessä ängin vaaterekin niin täyteen vaatteita kun vain voin ja totesin että vaikka vaaterekki on erittäin hentorakenteinen niin kyllä se sen luvatun 20 kg edestä kannattelee vaatteita. Laitoin siihen kuitenkin vähän hillitymmän märän vaatteita ja tässä on lopputulos. 

Vaaterekki IKEA & rakennuslamppu GRANIT 

Vaaterekin takana olevalle seinälle ajattelin laittaa valokuvia teipillä kiinni, kunhan valokuvat tulevat postissa kotiin. Instagramiin tulee siitä kuvaa alku viikosta  

Mitä tykkäätte?

viikko 42

Viikko 42

- en pyöräillyt yhtenäkään päivänä töihin 

- kirjoitin vakkarisopparin ^^ 

- tilasin kaksi uutta pipoa Monkista ja valokuvia Ifolorilta 

- jouduin juoksemaan tiistaiaamuna klo 4.50 Siwaan ostamaan suodatinpusseja, olen idiootti :D

- sain kovat antibiootit vatsakipuihin :/

- katsoin aina töiden jälkeen edellisillan Iholla-jakson, ihanaa että on olemassa tuonkaltaisia miehiä ^^

- torstaina satoi ensimmäisen kerran lunta :O

- laitoin muutaman asunnonkyselyilmoituksen, jos vaikka vuoden alusta pääsisi muuttamaan ainakin 4 kertaa isompaan kotiin kuin missä tällä hetkellä asustamme!

- harjoittelin ahkerasti tukiviittomia, viittomat on suhteellisen iisejä, mutta sormien hienomotoriikassa on joku ongelma

- äiti pääsi pois saiaalasta, viikon kohokohta ^^

- lahjoitin 5 euroa Roosanauha-kampanjaan

- raivostuin postin työntekijälle Kasarmikadun postissa, not nice!

- sain vihdoin (kuitenkin ajoissa ^^) ostettua Laurille synttärilahjan

- muistin palauttaa Stockmannille collegehousut, jotka olivat reisistä yhden pesun jälkeen järkyttävän nukkaiset

- kävin kaatosateessa aamulenkillä ja nautin lenkin jälkeisestä fiiliksestä tupluurien merkeissä :P

- en saanut tälläkään viikolla aikaiseksi varattua pesula-aikaa, nyrkkipyykki  oli muka parempi ide. Or not!!!

- vietin ainoastaan reilut 12 tuntia laatuaikaa murun kanssa ja siitäkin meni 2/3 nukkuessa :D

- ostin kaupasta täysirasvaista kermaviiliä iltapalaksi, vaikka rasvatonta maitorahkaa oli tarkoitus ostaa :D

- luulin, että pikkulauantaina oli palkkapäivä, mutta eipäs ollutkaan :D

- nukuin kolmena yönä 11 tunnin yöunet, kun viime viikolla yöunta oli yhteensä 20h. :(

Yhden haastattelun perusteella

Yhden haastattelun perusteella

Yksi haaveista on vihdoinkin totta, en olisi ikinä uskonut että se tapahtuu näin pian. En ole koskaan saanut elämässäni mitään helpolla, en elänyt normaalia elämää. Olen viimeiset puoli tusinaa vuotta ollut jonkinlaisessa ikistressi -tilassa, taistellut kahden edestä jaksaakseni ja elänyt poikkeuksetta epäonnistumisten ja vaikeuksien kautta. Nyt olen saanut elämässäni edes yhden asian stressaamatta, taistelematta, epäonnistumatta ja ilman vaikeuksia. Rohkeasti ja itseluottamusta uhkuen totean, että tein sen aivan itse, vain itselleni, heti kerrasta ja reippaasti. Olen ollut oma itseni, luottanut osaamiseeni ja uskonut itseeni ja noudattanut lausahdusta, "ei auta jäädä tuleen makaamaan". Minulla on vakituinen työsuhde. 

Elämäni ensimmäinen virallinen työhaastattelu oli 2. toukokuuta. Takana oli aivan älyttömän huonosti nukuttu yö, koska poikien Vapun juhlinta hieman venähti. Toki itse taisin ehdottaa ja luvata ett voitaisiin viettää iltaa meillä, kun ei kaupungissakaan jaksanut olla. Hyppäsin aamulla yhdeksältä junaa kohti Helsinkiä ja nukuin koko junamatkan. Kävin yksin brunssilla keskustassa ja suuntasin haastattelun. En meinannut löytää millään perille, taivaalta päätti tipahtaa lunta niskaan ja etukäteen miettimäni kysymykset haastattelua varten hukkui muistin syövereihin. Monen positiivisen mutkan kautta, nyt viisi kuukautta myöhemmin, sen yhden ja ainoan haastattelun pohjalta olen tässä pisteessä. 

 Tämä kuulostaa ehkä hieman kiitospuheelta, mutta kukin päättäköön itse miten tämän tulkitsee. Ilman isältä perittyä asennetta, Laurilta saatua tukea, koulussa opeteltuja taitoja, Laurin isältä saatuja neuvoja ja ilman kaikkia niitä hien, itkun, tuskan, stressin ja neuvottomuuden kyyneliä en olisi tässä. Enkä myöskään ilman opiskelukavereiden tsemppiä, mummun sponsorointeja ja kahden hyvän äidin Annen ja Maaritin sanoja. Sanani eivät tällä hetkellä riitä kuvailemaan onnellisuuden ja ilon määrää. Hyvästi syysmasennus ja ahdistus siitä, mitä ensi vuonna tapahtuu. Ainakin yksi asia on nimittäin varma, minulla on tästä eteenpäin aina hyvä syy herätä maanantaiaamuna koska tiedän että työt on tehtävänä. ^^