Pelkäänkö joulua?
Pian on taas joulu, ihmiset ostavat toisilleen lahjoja, perheet ja suvut kokoontuvat yhteen, arki muuttuu juhlaksi, syödään ja levätään hyvin, poltetaan kynttilöitä ja pysähdytään hetkeksi paikoilleen.
Joulu ei ole ollut useaan vuoteen minulle mikään odotuksen aihe. Pikemminkin suurta ahdistusta aiheuttava juhla ja kaksi edellistä joulua eivät ole olleet todellakaan sellaisia jouluja kun olen odottanut. En edes muista, milloin minulla olisi ollut joulufiilis. Puhumattakaan, että olisin joulua odottanut. Useasti vasta jouluaterian ja lahjojen jaon jälkeen olen tajunnut, että hei nythän on joulu.
Tulevana jouluna toivoisin, että saisin olla tärkeiden ja läheisten ihmisten seurassa. Käydä aattona ulkoilemassa, viedä haudoille kynttilöitä, laulaa joululauluja, käydä joulusaunassa, syödä jotakin jouluruokaa, pysähtyä hetkeksi ja oikeasti olla joulumielellä ilman sitä että tarvitsee miettiä, ”mitä jos olisinkin viettänyt jouluni jollain muulla tavalla”.
Toisaalta olisi mukavaa viettää joulua vanhalla tutulla kaavalla isän kodissa, toisaalta äidin luona täysin uudessa ympäristössä ja muodossa, toisaalta mummolassa, toisaalta Parkanossa Laurin kotona tai toisaalta haluaisin vaan skipata joulun ja olla töissä. En todella tiedä mitä haluan ja tästä onkin muodostunut pienimuotoinen ahdistus.
Mikä olisi paras vaihtoehto tänä vuonna?
