Se hetki, kun tajuaa olevansa aikuinen
Kävin eilen katsomassa ensimmäistä kertaa serkkuni ja hänen kihlattunsa maailman suloisinta kahdeksan viikkoista tytärtä. Samalla edelliset muistot serkun kanssa kunnolla keskustelusta tuli mieleen jostakin kymmenen vuoden takaa, silloin kun olimme 15- ja 19-vuotiaat. Silloin jutut olivat hyvin pinnallisia ja toisinaan vaivaantuneen kiusallisia, silloin kuin tuntui ettei meillä ollut mitään keskusteltavaa.
Eilen istuin serkkun perheen kanssa reilun kolme tuntia, joka todellisuudessa tuntui puolet lyhyemmältä ajalta. Tajusin samassa hetkessä olevani oikeasti aikuinen. Se vierailu ja jälleen näkeminen tuntuu muuttaneen minua jotenkin. Kaivoin tänä aamuna yli kymmenen vuotta sitten kirjoittamani päiväkirjan ja luin sen läpi. Ja kuinka sattumaa, olin kirjoittanut päiväkrijaani seuraavanlaista tekstiä.
”6. toukokuuta 2006
Haluaisin olla jo aikuinen, mutta mitä se aikuisuus on minulle 10 vuoden päästä? Jaan jääkaapin miehen kanssa joka on jäänyt pysyvästi rinnalleni. Herään aamukuudelta herätyskellon soittoon ja lähden töihin tuntia myöhemmin, sen sijaan että menisin vasta nukkumaan. Minua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka eivät pukeudu sään mukaisesti. En harrasta seksiä enää 80cm leveässä sängyssä. Ystäviäni on mennyt naimisiin ja osalla on lapsia. En enää ole kolmea kuukautta kesälomalla. Ostan apteekista närästyslääkettä kondomien sijaan. Minulla on vakituinen työ ja olen opiskellut itselleni ammatin. Oma sänky on paras paikka maailmassa. En enää tiedä saako McDonald’sista Big Mac -ateriaa. Olen enemmän yhteydessä sukulaisiini. En enää juo appelsiinimehu-Gintonic -litkuja ennen baariin lähtöä, vaan olen opetellut juomaan sivistyneesti viiniä. En enää tiedä, onko minulla aina suunnitelmia viikonlopuiksi. Olen opetellut juomaan aamukahvia…”
Tähän asti luettuani tuntui vain pelottavalta lukea ja etsiä kohtia jotka eivät pitäisi nyt paikkaansa.
Koska sinä tajusit olevasi aikuinen?
