Matkustin aattoaamuna Onnibussilla Parkanoon hieman puolen päivän jälkeen. Ennen ruokaa laitettiin kuusen alle loput lahjat, pötköteltiin ja käytiin kahden hautausmaan usealla haudalla. Muisteltiin autossa ettei tule mieleen milloin aattona olisi satanut näin kaatamalla silkkaa vettä. Ehkä vähän hiukset kastuivat ja olo oli kuin uitetulla koiralla, mutta no säätä emme voi valita. Ruokapöydän antimet laitoimme yhdessä hautausmaakierroksen jälkeen ja kaikille löytyi jotakin mitä oli toivonut.
Omassa perheessäni on ollut tapana että joukon kuopus jakaa lahjat ja ilmeisesti näin on ollut myös Laurin perheessä. Tällä kertaa koko lahjojen jako ja - avaus laitettiin uusiksi. Minä jaoin lahjat ja lahjat avattiin yksitellen, niin että kukin avaa yhden lahjan omalla vuorollaan. Näin keneltäkään ei mene ohi, mitä toinen saa, ja näkee oikeasti toisten reaktiot pakettia avatessa. Oli suhteellisen kutkuttavaa katsella muiden lahjojen avaamista ja odottaa omaa vuoroaan. Neljän hengen lahjojen avaamiseen kului miltei tasan tunti aikaa.
Luulenpa että tämä joulu muistetaan kaatosateesta, täydellisesti suolatusta kalasta ja Laurin isän saamista A-tikkaista. Ainakin siitä ilon ja naurun määrästä päätellen tikkaat olivat mieluisat ja tulivat tarpeeseen. Harva sitä elämässään saa niin isoa pakettia ettei se a) mahdu edes kuusen alle, b) eteen kannettaessa ei vieläkään tajua mikä se edes on ja c) saa aikaa niin paljon naurua että meinaa tukehtua. Itse sain juurikin niitä juttuja mitä toivoin. Lempilahjoja olivat Swiss Clinicin ihorulla ja siihen kuuluva seerumi, uusi kunnollinen suoristusrauta ja matkarahat Losi-Vegas-San Fransisco reissua varten. Joka joulu jaksan kuitenkin yllättyä sitä, että kummisetä laittaa aina lahjan (vielä näin 26 vuotiaallekn) ja että kaikki tietävät ettei minulle kannata suklaata paketoida ja että, miksi minä saan aina näin paljon lahjoja.
Joulu oli lähes tulkoon juuri sellainen kun sen etukäteen ajattelin olevan. Harmi vain että en voinut soittaa perinteistä joulupuhelua (edesmenneelle) mummulle. Tulen kaipaamaan sinua ikuisesti. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa!
