Sain kaikkea, mitä joululta toivoin
Heräsin vähän ennen kuutta. Sytytin kuuseen kynttilät, kunhan olin ensin käynyt miltei kaikki lamput läpi, "mistä se isä nämä kynttilät aina sytyttää ja sammuttaa". Kuusen alle oli myös ilmestynyt liuta paketteja sen jälkeen kun olin eilen illalla mennyt nukkumaan. Keitin kupin kahvia ja tein voileivän. Tuijottelin keittiön ikkunasta takapihalle pilkkopimeyteen ja mietin hetken kolmea edellistä joulua. 2014 joulu oli miltei samanlainen joulu lähtökohtaisesti kuin tämä joulu. Ensin täällä Tampereella koko päivä ja illalla Parkanoon toisen perheen luokse. 2013 joulu oli isä ja tyttäret joulu ja alun vaikeuksien jälkeen meillä oli kyllä hyvä meininki. 2012 joulu meni muuten samoin mutta äidin äiti taisi olla meidän kanssa, kuten aina joka toinen joulu lapsesta asti. Tälle jouluaatolle en asettanut mitään odotuksia. Päätin että aatto menee missä menee, ainoastaan aikataulut asettavat raamit toiminnalle. Aikataulut helpotti oloa, koska tiesi tarkalleen missä seuraavaksi olisin. Sisko nousi seitsemältä keittämään joulupuuroa. Isä heräsi vähän ennen kahdeksaa ja avattiin toisillemme hankkimamme lahjat.
Vähän kahdeksan jälkeen lähdin pitkälle lenkille. Ulkona oli hiljaista ja rauhallista, mittarissa oli +1 ja pieni tuuli, aika miellyttävä lenkkeilyilma siis. Perinteisen lenkistä tekee se että se on ollut viimeiset viisi vuotta aina sama lenkki, lenkki jonka juoksen ainoastaan jououaattoina. Ulkona ei ollut montaa muuta, muutaman koiran ulkoiluttajan näin liikkuvan lisäkseni. Kävin lenkin jälkeen pikaisesti suihkussa ja lähdin kohti perhettä, josta kerroin hieman jo Kolme Yötä -kirjoituksessani.
Sain luvan perheen äidiltä kertoa hänen perheestään hieman lisää. Perheessä on äiti ja 7 lasta, lapset ovat 2, 3, 4 ja 4, 6, 8 ja 10 vuotiaat. Äiti on yksinhuoltaja,hänen miehensä ja lastensa isä kuoli reilu vuosi sitten sattuneessa auto-onnettomuudessa. Tukiverkkoa perheellä ei ole koska äiti on entinen lestadiolainen ja eronnut yhteisöstä tavattuaan miehensä. Nyt ja tänään perheen äidillä oli vain minut apunaan kahden vanhemman lapsen lisäksi. 2, 3, 4 ja 6 vuotiaat lapset pyörivät herkeämättä ympärilläni, lapset eivät kyllä hetkeäkään ujosteleet. 2 vuotias oli sylissä, 3 vuotias olisi halunnut syliin mutta en jaksanut kantaa kahta. Toinen kaksosista ja 8 vuotias olivat sairaina ja vanhin auttoi äitiä keittiössä. Menin saunaan viiden lapsen kanssa ja annoin äidin pakata loput joululahjat valmiiksi. Saunan jälkeen syötiin jouluruoka. Riisipuuroa oli keitetty valtava kattilallinen, pöydässä oli paljon valmiiksi palasteltuja kinkun viipaleita, oli rosollia, porkkanalaatikkoa ja perunalaatikkoa, sekä herneitä, kalaa ja monen montaa muuta ruokasorttia. Kaiken kukkuraksi kun huomioidaan kaksi gluteenitonta ja yksi maidoton ruokavalio ja se että osalle täytyy olla valmiiksi soseena tai pilkottuna niin ruokapöytä näytti hyvin täydeltä, oli sitten muutama purkki ja purnukka pöydässä. Kuusen alle oli ilmestynyt jokaiselle lapselle yksi nimellä varusteltu paketti. Joulu näytti joululta, josta ei rakkautta puuttunut. Itselleni vierähti iso tiikerin kyynel poskelle kun ennen lähtöä sekä äiti että lähes kaikki lapset tulivat halaamaan. Äidin kasvoilta näkyi äärimmäisen lämmin ja syvä kiitollisuus siitä että olin antanut omasta joulustani hetken myös hänelle ja lapsilleen. Ovesta ulos astuessani tiesin, että tämä oli parhain joululahja mitä olen kenellekään koskaan antanut.
Seuraavaksi menin äidin luokse. Perheestä ei ollut sinne pitkä matka, ehkä noin kilometri. Äidin luona jutusteltiin hetki ja avattiin lahjat. Tein äidille porkkana- ja lanttulaatikkoa, keitin kinkkuperunoita, leikkasin kinkkua, lämmitin herneitä ja ruokailin äidin kanssa. Vietettiin tavallista äiti tytär aikaa kerrankin ajan kanssa. Vähän viiden jälkeen laitoin meidän molempien hiukset juhlakuntoon ja lähdettiin taksilla seuraavaan paikkaan.
Menimme äidin siskolle Villilänniemeen istumaan hetkeksi iltaa. Paikalla oli äidin siskon perheen lisäksi myös mummu, äidin molemmat veljet, siskoni, Lauri ja kaksi koiraa, Leevi ja Veera. Istuimme hetkisen kahvipöydässä ja jutustelimme niitä ja niitä, oli ihan mahtavaa nähdä kaikki nuo ihmiset.
Vähän puoli kahdeksan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Parkanoa. Liikkeellä ei ollut juuri muita matkaajia. Olimme perillä Laurin vanhempien luona vähän ennen yhdeksää ja jaoimme lahjat, kiva että oli jaksettu odottaa että minäkin saavun paikalle. Yllättävää kyllä, mutta vielä kymmeneltäkään illalla ei väsyttänyt juurikaan vaikka aikaisin heräsinkin.
Lahjoja oli tänäkin vuonna ihan liikaa, eikö se ole niin että lahjattomille lahjoja. Sain lahjaksi mm. Marimekon teekannun, 2 iso kahvimukia, 2 teekuppia ja 2 isoa purnukkaa. Iittalan yhden ison ja 2 pientä Nappula kynttilän jalkaa. T-paidan, Kalevalan pronssiset korvakorut, sukkia, leffalippuja, Niken Sneakerit, Delseyn lentolaukun, neulelegginssit, kofeiinitonta lempikahviani ja muutamia muita juttuja. Itselleni en vielä joululahjaa ostanut, mutta ostan sen lähipäivinä.
Vietin kaiken lisäksi lähes Sometonta joulua, joten ainoa kuva minkä jouluaattona otin on tuo yllä oleva kuva. Kuva äidin makuuhuoneen ikkunasta, ulkona näytti enemmän kesäkuulta kuin joulukuulta. Mutta isä, sisko, isän veli, perhe (äiti ja 7 lasta), oma äitini, äidin sisko, äidin sisko mies, serkut, mummu, äidin veljet, Lauri ja Laurin vanhemmat ja veli, tekivät joulusta taas joulun. Ehkä tästä eteenpäin osaan nauttia jouluista enemmän.
