31. joulukuuta 2016

Kaksituhattakuusitoista

Kaksituhattakuusitoista

Tämä vuosi on ollut työn täyteinen, ilon ja surun mittainen, helppo, raskas, erilainen, elettävä, yksinäinen, rakas ja muistettava.

Siihen on kuulunut muun muassa paljon kotona vietettyjä päiviä, kukkakimppuja, Kopiksen ja New Yorkin katuja, hyviä tukkapäiviä ja purkista napsittuja energianpalasia. Tallinnapäivä siskon kanssa ja sitä seuranneet porrastreenit, sairaalassa vierailuja, mustikkaretki keskelle ei mitään, paljon selfieitä ja DIY juttuja ja se kaikista raskain asia, mummun kuolema. Korviin asti yltäviä hymyjä, junalla matkustamista vähiten sitten viimeisen viiden vuoden aikana, hyviä ja pitkiä aamuja, kuvattuja katukuvia, mansikoiden perkaamista ja pakastamista sekä uusi puhelin kahdesti. Meikkaamisesta innostumista, vuosipäiväreissu Tukholmassa, musiikin kuuntelua, parisuhteen ylä- ja alamäkiä, yllättävän vähän sateita ja maailman ihanin koira, Nala. Sairastelua jonkun verran, kauniita taivaita, vielä kerran mummu sekä ilon ja surun kyyneleitä. Äidin kolmen viikon kuntoutusjakso Helsingissä, oma lonkkavamma, hiustenkasvatusoperaatio, kuunneltuja äänikirjoja ja lukemattomia uskomattomia auringonlaskuja.

Serkun tytön syntymä, kesän kylmin päivä ja kesäteatteri-ilta, kodin sisustaminen, Parkano viikonloput ja ne lukemattomat aikaiset aamulenkit. Kirpputoriviikko, hyvin nukutut yöt, uinnin ohjaus, huulipunat ja Juhannus rakkaiden kanssa. Suhteellisen kylmä ja auringoton kesä, salitreenit, Lemminkäisen kallioilla lentokoneiden laskeutumisen fiilistely, mummun muistoksi poimitut päivänkakkarat ja ne lukuisat syksyn uskomattoman kauniit päivät. Matkustelu ja uusien reissujen suunnittelu, parvekkeella juodut aamukahvit, värikkäät lenkkarit, uskomattomat taivaanmaalaukset ilta-auringossa, pihasuihkulla kastelu hikisen lenkin jälkeen ja marraskuun pre-talvi. Reilu 4000 kilometriä pyöräilyä, Köpiksen tivolissa tullut huono olo, aamutreenit salilla, hiusten saaminen ponnarille, päivä serkun tytön ”vara-äitinä”, parvekkeella nukutut kesäyöt ja luonnossa liikkumisen paljous.

Yhteiset hetket läheisten kanssa, työn vaihtelevuus, Seitsemisen kansallispuistoon tehty perinteinen syysreissu, Tammerfest ja ne tyypit, tajuaminen että on aikuinen ja 125 tuntia salilla hikoilua. Kaunis kesäpäivä Korkeasaaressa, piknikki ihan kodin vieressä, Turku viikonloppu, automatkat ja haaveilu Tampereelle muutosta. Lukuisat hyvät vatsapäivät, yhteinen viikon kesäloma ja siihen kuulunut matkustelu, Lammassaaren eväsretki, New Yorkin nähtävyydet, useat Nala viikonloput ja siskon huhtikuiset synttärikotibileet. Töiden teko kotona, asiakkaiden tavoitteiden tukeminen, lukemaattomat huonot tukkapäivät, uudet meikkituotelöydöt ja mennyttä joulua edeltväneet askartelut. Hyvin maltillinen rahakäyttö ja säästäminen, liiallinen määtä koti-iltoja, työpaikan muutto ja työstressi, toiselle tehdyt aamiaiset, power walk lenkit, Parkanossa vietetty joulu ja se, että rinnallani on juuri se tyyppi ketä rakastan kaikkein eniten ja kenen rakkaus ja olemassa olo riittää pelkästään.

Kiitos, anteeks ja näkemiin vuosi 2016.

29. joulukuuta 2016

Hyvät yöunet


Olen se tyyppi joka tykkää nukkua ja nukkuu parhaiten yksin. Viime aikoina on joka kerta käynyt nimittäin niin, että kun toinen on vieressä nukkumassa, nukun huonosti ja kun nukun yksin, nukun hyvin. Olen nukkunut hyvin monestakin syystä. Suurin syy hyvin yöuniin on energiatasoilla, ne ovat olleet iltaisin niin vähissä että on ollut suoranainen ihme jos en ole nukkunut hyvin. Työpäivät ovat olleet kiireisiä ja liikuntaa on ollut riittävästi. Ympäristö on ollut hiljainen ja rauhallinen. Kunpa joskus pystyisin nukkumaan ilman ettei noista mikään häiritsisi. On ollut säkkipimeää aamusta iltaan, eli kun vaakatasoon pääsee mihin kellon aikaan tahansa, uni tulee vartin sisällä. On ollut juuri sopivan viileä nukkua, on ihanaa mennä peiton alle niin että vain nenä näkyy. En ole juonut vettä (liikaa) ilta-aikaan joten ei myöskään ole tarvinnut kompuroida vessaan puolta yötä. Vatsa on ollut rauhallinen ja suoliston tulehdusvaihe alkaa olemaan mennyttä elämää, taas hetkeksi.

En tiedä tiedänkö mitään parempaa kuin herätä aamulla herätyskellon soittoon pirteänä niin että edellinen muistikuva on illalta kun on laittanut silmät kiinni.

Millaiset on teidän hyvät yöunet?