Miten meni noin omasta mielestä?
Lähdin Tampereelle perjantaina töiden jälkeen junalla. Junasta puuttui kaksi vaunua ja ärtyneitä ihmisiä oli ympärillä runsaasti. Konduktööri jakoi kaikille 7€ etuseteleitä junan ravintolaan, hyvityksesti puutteellisesta junavuorosta. Mutta onneksi itse sain istua koko junamatkan. Tampereelle myrskysi astuessani rautatieaseman ovesta ulos, satoi ja tuuli niin vimmatusti. Tein pelottavia havaintoja matkalla rautatieasemalta isän luo, siitä on todellakin (liian) pitkä aika kun olen viimeksi ollut Tampereella. Tarkalleen ottaen kymmenen viikkoa sitten. Ensinnäkin Keskussairaalalla oli remontti jo kovassa vauhdissa ja sairaalan ympäristö oli muuttunut täysin, Kissanmaan Valintatalon (yksi entinen lähikauppani) eteen oli noussut kerrostalo ja Takahuhdin alakoulun pihalle oli rakennettu moduulipäiväkoti. Mitä ihmettä!!! Isän luona oli tapahtunut myös muutosta. Siskon muutettua Turkuun hänen vanha huone oli tyhjentynyt ja isä oli sisustanut sen uudelleen. Vanha Muuramen kulmapöytä oli löytänyt tiensä autotallista siskon vanhaan huoneeseen. Sininen lempi nojatuoli oli lähtenyt siskon mukana Turkuun. Alakerran kylmiö oli poistettu käytöstä, ei ole kuulemma enää mitään käyttöä kun asuu yksin. Yläkerran vessassa oli hana vaihtunut. Keittiökin näytti jotenkin muuttuneelta, ehkä se oli vain siistimpi kuin mihin olin vielä kymmenen viikkoa sitten tottunut. Mutta ne tärkeimmät eivät olleet muuttuneet mihinkään, isä ja sisko. Siinä he istuivat olohuoneen sohvalla vierekkäin kun nousin portaat yläkertaan.
Lauantaina herättyäni ääneni oli olematon, juuri ja juuri sain sanoja aikaiseksi. Kirosin, että hemmetti jos viime keväinen äänenmenetys toistuu niin ensi viikko tulee olemaan hirveä. Aamupäivällä lähdin noutamaan Teddy takkia keskustasta ja sen jälkeen menin lounastreffeille parin ystävän kanssa. Aurinko paistoi ja oli kiva fiilis, ihana olla taas Tampereella. Iltapäivällä suunnattiin katsomaan mummua sairaalaan. Loppupäivän vietin äidin kanssa hänen luonaan. Aloin illalla kuulostamaan 80 vuotiaalta koko ikänsä tupakoinneelta, koska ääntä ei enää lähtenyt hetkellisesti lainkaan.
Tänään herättyäni ääntä ei sitten lähtenyt enää senkään vertaa kuin eilen illalla. Isän tultua aamutreeneistä kotiin lähdettiin käymään toisella mummulla. Lääkäriin vähän puolen päivän jälkeen ja diagnoosiksi äkillinen kurkunpääntulehdus, antibiootti ja kortisonikuuri ja pari päivää mykkäkoulua. Kävin nopeasti viikonlopun toisilla lounastreffeillä ja lähdettiin Isän kanssa heittään siskoa Turkuun. Siskolla oli kyllä ihana asunto, mitta pikavisiitiksi se jäi ja lähdettiin pian ajamaan kohti Helsinkiä. Isä jäi meille yöksi huomisen Helsingin asiakaskäynnin vuoksi. Nyt minä pötköttelen lattialla ja kirjoittelen tätä blogikirjoitusta ja isä katsoo telkkaria viltin alla.
Parempaa viikonloppua en olisi osannut toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti