16. toukokuuta 2016

Se aika vuodesta, kun…

Se aika vuodesta, kun…

√ silmät pitäisi suojata aurinkolaseilla, mutta haluaisin oikeasti nähdäkin jotain niiden tummennettujen lasien takaa. Naama kuivuu, en muista oliko talvellakaan näin pahaa kuivuutta. Kotiin päästyäni työmatkapyöräilyn jälkeen on toistuvasti kuumempi ja hikisempi olo. Muistan, että kuljin viime kesänä vanhoissa kesävaatteissa. Tänä vuonna joutuu kesävaateostoksille!!!

 Huomaan, että eteisen takkiparrikaadi alkaa pistämään silmään liiankin usein. Joko talvitakit saa pakata pois? Paksu untuvapeitto on öisin liikaa ja parvekkeen ovi pidettävä 20cm raollaan jotten saa lämpöhalvausta. Järkeilen, mitä haluan tehdä kesälomallani. Huomaan olohuoneen ikkunasta katsoessani, että edessä oleva valkoinen sairaalarakennus on lehtien peitossa. 

√ Olen illalla paljon virkeämpi kuin aiemmin. Enää ei nukuta ilta kahdeksalta. Havahdun nilkkoihin katsoessani että niihin on ilmestynyt taas ne inhottavat rusketusraitojen alut. Aamulenkillä ei enää tarvitse kuin ohuen juoksupaidan ja pipokin on jäänyt kotiin. Tuskailen, koska kohta pitää ajaa säärikarvoja useammin kuin kerran…

Päivällä on pakko pitää pimennysverhot alhaalla, muuten saa illalla vihtoa sisällä. Katson kalenteria ja tajuan Juhannuksen olevan kuuden viikon päästä. Selaan Momondon sivuja aamusta ja iltaan ahdistuneena, haluan matkalle! Arastelen lähteä ilman takkia ulos! Sisälle tulee pörriäiset, mutta ei pelkoa, meillä ne ei saa hengen sijaa.

 illalla nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä on ihanan valoisaa, se on selvä saapuvan kesän merkki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti