En tehnyt oikeastaan mitään
”Aina sulkiessani silmät näin ja kuulin hänet. Samalla ajattelin sen olevan taivaallista painajaista. En uskaltanut kuitenkaan enää sulkea silmiäi ja nukahtaa, se teki yksinkertaisesti liian pahaa. Hikikarpalot otsalla ja märkä läntti minun figuurista tuntui sängyssä. Nousin ylös ja siirryin parvekkeelle. Istuin siellä puoli neljästä seitsemään. Lukien runoja ja muistokirjoituksia, kirjoittaen samalla hänelle viimeistä kirjoitusta. Kävin seitsemän jälkeen ostamassa huoltoasemalta patonkia ja pekonia, halusin herättää Laurin ja muistuttaa siitä miten paljon häntä rakastan. Yritin olla edes hetken oma itseni. Kello tuli kaksitoista, se tuli kolme, kuusi ja yhdeksän. En tehnyt oikeastaan mitään. Katsoin 5. jaksoa The Affairin ensimmäistä kautta ja makasin milloin missäkin.”
Olin yövaatteet päällä koko päivän, lauantai-illasta tähän aamuun. Nauroin ja itkin, tunteet vaihtelivat kuin… en tiedä edes millä tai kellä. Välillä vain havaihduin siihen, kun minua kosketettiin tai minulle puhuttiin. Huomasin jumittuneeni häneen taas liian pitkäksi aikaa. Eikä oloa helpottanut yhtään siskon kasvojen näkeminen puhelimen ruudulta, viesteistä joita en olisi halunnut nähdä, viesteistä jotka katosivat näytön jälkeen. Siskon kasvojen ilmeen näkeminen teki pahempaa kuin se että katsoin itseäni peilistä.
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tässä tilanteessa. Tilanteessa, kun joku rakas ihminen ei enää koskaan ole täällä. Olen myös ensimmäistä kertaa elämässäni miettinyt oikeasti kuolemaa ja sitä mitä se minulle merkitsee. On selvää, että tämä olotila ja fiilikset ovat varmasti ihan normaaleja tässä tilanteessa. Tämä on se ihmisen pahin painajainen, josta odottaa kokoajan heräävänsä. Miten tulen selviytymään ilman että saan hysteerisen huutokohtauksen ja murrun täysin?
ps. Tilatessani verkkokaupasta mustia vaatteita sovitettavaksi, tajusin että hän ei pidä mustasta väristä. Joudun siis ostamaan uudet vaatteet, vaatteet joista hän ei pidä, vaatteet joista tulen ikuisesti muistamaan miksi ne on ostettu. Mietin myös että heitän ne mieluummin roskiin kuin säästää. Onko se huono idea?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti