Kaikkea muuta kuin tavallinen päivä
Aamulla kello soitti viideltä, laitoin kahvinkeittimen valmiiksi, puin lenkkivaatteet päälle ja lähdin ovesta ulos kymmenen minuuttia myöhemmin. Liikutin itseäni reilun puolen tunnin ajan meren rannalla ja yritin saada ajatuksiani kasaan. Aamukahvin tuoksu tuulahti nenääni avattuani kotioven 15 vaille kuusi. Tein aamupalan ja kaadoin kahvin mukiin, menin parvekkeelle ja aloin lukemaan lukemattomia sähköpostiviestejä ja vastailemaan useilta ihmisiltä tulleisiin puhelimessa oleviin viesteihin. Ihan vähän ennen seitsemää havahdun, tarvitsisi varmasti mennä suihkuun pikku hiljaa. Otin kylmän suihkun herätäkseni kunnolla, en jaksanut kastella hiuksia vaikka ne olivat likaiset, puin vaatteet päälle ja lähdin töihin 20 yli seitsemän.
Töissä olin vähän ennen kahdeksaa. Istuin tunnin aamupalaverissa tajuamatta mitään. Otin yhdeksästä kymmeneen asiakkaita vastaan, teimme aamutoimia ja aloitimme päivän. Siitä seuravan tunnin ohjasin ryhmää jonka jälkeen oli asiakkaiden ruokatauko, oma tauko ja kirjallisia töitä. Yhdestä puoli kolmeen ohjasimme kollegani kanssa ryhmää. Puoli kolmen jälkeen avustin asiakkaiden kotiin lähdössä ja siivosin. Jatkoin sitten vielä puoli viiteen asti kirjallisten töiden parissa.
Kotona olin hieman viiden jälkeen ja yritin saada suustani jotain alas. Otin siskon kanssa puolen tunnin puhelun josta e kyyneleitä puuttunut. Puhelun jälkeen vain palloilin ilman päämäärää netissä ja kotona, kuin lentopelkoinen joka on nousemassa muutaman minuutin päästä koneeseen. Vähän kahdeksan jälkeen aloitin siivoamaan, laitoin tavaroita oikeille paikoilleen, pyyhin pölyt, järjestelin tavaroita uusille paikoille, imuroin koko hemskatin kämpän sekä huuhtelin parvekkeen puuosat ja järjestin parvekkeen siistiksi. Kello oli puoli 11 kun havahduin etten ollut viimeisen kahteen tuntiin ajatellut mitään. Olin ensimmäistä kertaa päivän aikana pystynyt olemaan ajattelematta eilisiä tapahtumia. Jonka jälkeen nukahdin ja sammuin kuin saunalyhty.
Sanon asiasta vain kerran, mummuni nukkui keskiviikkona pois. Tuntuu siskon sanoja lainaten, "ihan kuin paras kaveri olisi viety pois". Olo on tyhjä ja sanaton. En tule luultavasti saamaan tänne mitään järkevää seuraavien muutamien viikkojen aikana, jo valmiiksi kirjoitettuja kirjoituksia lukuunottamatta.
Tiedän, että tästä selviää ja minusta tulee entistä vahvempi ihminen. Tänään on jo parempi päivä ja tästä mennään vain eteenpäin. Hautajaispäivä tulee olemaan varmasti kaikista pahin, ihan vain senkin takia että olen yliherkkä ja nämä ovat ensimmäiset hautajaiset jossa joku sukulaiseni haudataan. Mutta, koska katson nyt eteenpäin niin mukavaa ja kesäistä viikonloppua kaikille ja paljon voimia kaikille tätä samaa surua sureville ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti