Viimeiset seitsemän viikkoa ovat olleet aika kiireisiä töissä. Välillä tuntuu, että jaksaako tätä pitkään (mutta jaksan!). Olen erittäin innoissani siitä kaikesta uudesta, mitä on syksyn/ talven aikana tiedossa. Olen aiemmin sanonut useaan kertaan pitäväni työstäni ihan hirmuisesti ja se on edelleenkin tärkein fakta. En todellakaan kaipaa fysioterapeutin päivätyötä, vaikken sitä koskaan ole tehnytkään. Toinen mainittavan arvoinen seikka ja kysymys, "koska muutat takaisin Tampereelle?" tuntuu olevan usean ihmisen mielessä (liikaa). Tällä hetkellä olen Helsingissä ja pysyn täällä! Ensimmäistä kertaa sen ääneen sanominen tuntuu hyvältä ja niin sen kuuluukin tuntua. Tampere on tulevaisuutta, mutta vasta sitten kun se on järkevää. Siihen asti aion pysyä visusti Helsinkiläisenä, vaikken Helsingistä kaupunkina pidä juuri lainkaan.
Mutta sitten itse asiaan, josta halusin kirjoittaa. Meillä oli tiistaina taas retkiauto käytössä ja työkaverin kanssa mietittiin muutamaa tuntia ennen liikkeelle lähtöä, että mitä tehdään. Lähdetäänkö asioimaan ja hoitaan pakollisia juttuja vai valitaanko ennemmin joku konkreettinen retkikohde. Koska eläimiin liittyviä retkiä oli toivottu, niin päätettiin lähteä kohti Vantaanjoen rannan kupeessa sijaitsevaa Haltialan kotieläintila. Iltapäiväretki kotieläintilalle oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut. Toiselle se oli mahdollisuus itsenäiseen liikkumiseen, pelkojen voittamiseen, ulkoiluun tai uusien ja vanhojen aistikokemuksien saamiseen ja kokemiseen. Toiselle se tuotti suurta mielihyvää ja valtavasti naurua ja toiselle se oli irtiotto arjesta. Se ketä nämä toiset olivat, jääköön mielikuvituksen varaan. Itselleni tuo iltapäivä tuotti paljon iloa, naurua ja onnistumisen kokemuksia, mutta myös oppia. Pitääkö vanha kliseinen sanonta paikkansa, työ avartaa ja opettaa.
Saatko sinä tehdä sellaista työtä mistä oikeasti pidät, mistä oikeasti nautit. Sellaista joka kehittää sinua kokoajan, sellaista joka opettaa sinua. Vai ajatteletko työstä, "mä oon täällä töissä vaan". Työn tekoon kuluu keskimäärin vajaat 23 % viikon kokonaistuntimäärästä. Se on minusta älyttömän paljon! Käytätkö sinä sen ajan itsesi kehittämiseen ja uuden oppimiseen vai pelkästään "työn tekoon"?
Saatko sinä tehdä sellaista työtä mistä oikeasti pidät, mistä oikeasti nautit. Sellaista joka kehittää sinua kokoajan, sellaista joka opettaa sinua. Vai ajatteletko työstä, "mä oon täällä töissä vaan". Työn tekoon kuluu keskimäärin vajaat 23 % viikon kokonaistuntimäärästä. Se on minusta älyttömän paljon! Käytätkö sinä sen ajan itsesi kehittämiseen ja uuden oppimiseen vai pelkästään "työn tekoon"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti