Koira, meille?

Koira, meille?

… sitten joskus, kun aika oikea.

Sain pitkästä aikaa Nalan seurakseni viikonlopuksi, taisi olla jo kolmas kerta tänä vuonna laskujeni mukaan. Joka kerta Nalan ollessa meillä minun koirakuume on noussut astetta korkeammaksi ja olen varmistunut ajatuksesta, meille tulee vielä joskus koira.

Joku ehkä muistaa kun otin opiskeluaikana Kääpiöpinseri Lunan ja jouduin sittemmin luopumaan siitä. Luopumaan sen takia, että aika oli huono. Elämä oli aivan liian liikkuvaa eikä minulla ollut antaa Lunalle sitä mitä hän tarvitsi, aikaa ja pitkiä kävelylenkkejä. Tasan seitsemän kuukauden yhteiselon jälkeen annoin Lunan lopullisesti pois. Päätös oli raskas, mutta samalla niin suuri helpotus sekä minulle että Lunalle. Virheistä oppii ja virhietä täytyy tehdä, että oppii. Ei siis enää koskaan niin vilkasta ja terhakkaa koiraa, vaikka hän muuten hirmu rakas koira olikin ja on edelleen.

Me halutaan pienikokoinen, rauhallinen ja ihmisrakas koira, joka on jo sisäsiistiksi ja sillä on hyvät käytöstavat. Tarkoittaen, ettei oteta koiraa aivan pentuna vaan vasta kun se on noin vuoden ikäinen. Koira, joka ei vaadi järjettömän pitkiä kävelylenkkejä ollakseen onnellinen ja joka vesisateella juoksee sängyn alle ja sille on ihan okei, jos käydään tarpeilla talon nurkalla. Onko sellaista koiraa edes olemassa, en tiedä! sekin on täysi mysteeri.

Ajattelin, että voisi lähteä ihan konkreettisella tasolla työstämään tätä asiaa. Tutustua koirarotuihin ja vierailla eri kenneleissä. Jos joku nyt heti tietää kriteereihin menevän koirarodun niin kirjoittakaa se kommenttiboksiin ^^