Kyllä kaksi kuukautta - kaksi hyvin nopeasti kulunutta kuukautta, olen ollut ilman somea. En ole kaivannut (sekunttiakaan) snäppiä ja Instagramissa olen käynyt koneella muutaman kerran, ja vain kun on sanottu että käy katsomassa yksi kuva. Somettomuus ja sen käytön vähentäminen on onnistunut mainiosti. Olen myös päättänyt jatkanko vai enkö jatka somettomuutta, ja mitä somettomuuteen ja somellisuuteen kuuluu. Kuulostipa tyhmältä.
Olen edelleen herännyt aikaisin aamulla. Aamun entinen puolen tunnin sometus on vaihtunut uutisten lukemiseen ja olen aloittanut seuraamaan useita uusia blogeja, määrä on kasvanut huimasti minun mittapuullani. Olen aamuisin kömpinyt takaisin peiton alle juotuani aamukahvit ja vaan olla möllötellyt peiton alla niin että vain nenä näkyy. Olen löytänyt itseni, ajatukseni ja sen, miten paljon eri sometus viekään kapasiteettiani ajatella. Töiden jälkeen somen selaamisen sijasta olet soitellut ja viestitellyt läheisten ja ystävien kanssa, olen tehnyt kävelylenkkejä, käsitöitä ja vaan pötkötellyt sohvalla kuunnellen musiikkia. Olen kirjoittanut blogipostauksia valmiiksi, katsonut jopa telkkaria, käynyt salilla vaan saunassa, lukenut lisää uutisia ja blogeja. Enkä todellakaan ole istunut koneella ja somen ääressä neljää tuntia, kuten vielä reilu kahdeksan viikkoa sitten tein.
Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä. Kyllä minulla on ollut ikävä, Instagramia nimittäin. Sitä että voin jakaa kuvia milloin mistäkin minua inspiroivasta, houkuttavasta, miellyttävästä, kiinnostavasta ja haluttavasta asiasta/ tilanteesta. Olen kaivannut muiden ottamien inspiroivien, kiinnostavien, suloisten, ihanien ja hauskojen, mutta myös niiden tylsien, ei niin kiinnostavien ja muuten outojen kuvien selaamista.
Sanoin kahdeksan viikkoa sitten poistuvani kokonaan facebookista, koska en enää käytä sitä mihinkään muuhun kuin blogipostausten jakamiseen. Aion kuitenkin perua sanani ja pysyä jatkossakin siellä ja jatkaa vain blogipostauksien jakamista. Messenger oli poissa käytöstä peräti kolme päivää, kunnes totesin etten voi olla sieltä pois. Muuten kommunikointi ja yhteydenpito olisi hankala ellen soittelisi. Snapchattiin en aio enää palata, Instagramiin kylläkin. Tili on ollut kokoajan olemassa, mutta vain tauolla. Päätös Instagramiin palaamisesta on tuntunut hyvältä ja houkuttavalta. Seurattavia toki olen vähentänyt rankalla kädellä, seuraan vain niitä joiden seuraamisella on minulle merkitystä. En myöskään ajatellut selata Instagramia kymmeniä kertoja päivässä vaan jättää sen siihen yhteen kertaan päivässä.
Toisinaan olen tuntenut olevani ihan pihalla siitä mitä ympärillä tapahtuu. Mutta toisaalta en usko jääneeni mistään tärkeästä paitsi. Mutta yksi asia on varma! Tulen kiinnittämään jatkossakin huomiota siihen, miten paljon käytän sometukseen aikaa ja siihen miten paljon istun koneen ääressä. Se on nyt jo vähentynyt ja aion vähentää entisestään.
Tämä on ollut minulle isoa asia, mielestäni jokaisen tulisi miettiä ja pohtia omalla kohdallaan paljonko somettamiseen kuluu aikaa ja paljonko näyttötunteja kertyy yhdelle päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti