Tuleeko ikävä?

Tuleeko ikävä?

Tänään käännän sivun toiseksi viimeisen,

on tarina täällä melkein päättynyt. Tämän kaupungin ja elämän vaiheen tiesin vielä tulevan ja menevän. Se kuitenkin alkoi ja muuttui todeksi kolme syksyä sitten. Mutta kohta se on ohi enkä enää palaa, vaikka kaipaanjotain. Kukaan olisi uskonut, äiti ainakaan, että edes lähden ja tulen tänne.

Nuhjuinen kaupunki, mutta aitoja ihmisiä, kaukana pinnallisuudesta. Täältä käsin löysin myös rakkauden, vaikka se muutamien satojen kilometrin etäisyydellä vielä hetken aikaa kulkeekin. Tämä aika on ollut hienoa ja raskasta, opettavaa ja kasvattavaa. Sillä vasta nyt huomaan, miten kaikki on  muuttunut. Enää en palaa menneeseen, menneet on menneitä, virheitä on tehty ja niistä on opittu ja selvitty. Katson eteenpäin, katson itseäni ja tulevaisuutta. Todellisuudessa kaikki on vielä edessä. 

DIY: Pinnatuoli

DIY: Pinnatuoli
Näin vanhasta koivunvärisestä pinnatuolista tuli tuliterä ferrari.

Tarvitset: yksi tai kaksi sutia, valkoista pohjamaalia, punaista maalia, tärpättiä, karkeaa ja hienoa hiomapaperia sekä sanomalehteä.

Ensin tuoli hiotaan karkealla hiomapaperilla, jonka jälkeen hiomapöly pyyhitään märällä liinalla. Tämän jälkeen sen annetaan kuivua hyvin. 

Hionnan jälkeen maalattiin yksi kerros valkoisella pohjamaalilla. Maalaamiseen meni noin 30 minuuttia, jonka jälkeen tuolin annettiin kuivua kunnolla.

Pohjamaalina käytettiin Jehua ja punainen maali oli sävytetty Miranol. 

Seuraavana päivänä tuoli maalattiin punaisella maalilla. Ensin pohja ja sitten muualta. 

Jokaista punaista maalauskerrosta ennen tuoli hiottiin hienolla hiomapaperilla. Jonka jälkeen hiomapöly pyyhittiin aina pois märällä liinalla. Maalin kannattaa antaa oikeasti kuivua kunnolla aina ennen seuraavan kerroksen maalaamista. 

Toisen kerroksen jälkeen tuoli jäi yöksi ulos kosteaan ilmaan, minkä takia pinta jäi sameaksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut lopputulokseen. Kun kolmas kerros oli maalattu tuoli näytti tuolta yläpuolella olevassa kuvassa näyttää ja se kuivui päivällä ulkona ja yöksi se nostettiin sisälle. 

Lopputulos:

Eiks ole aika magee, vai mitä? 

Syksyinen Seitsemisen kansallispuisto

Syksyinen Seitsemisen kansallispuisto

Läksin eilen Parkanoon, hyppäsin vähän ennen 12 junaan ja köpsöttelin rautatieasemalta keskustaan. Nautin ilmasta ja otin muutamia valokuvia. Niistä tulee postaus myöhemmin ensi viikolla. Hypättiin Passatin kyytiin puoli kuuden aikaa, kerättiin auto täyteen poppoota ja suunnattiin Seitsemisen kansallispuistoon.

Oli aivan äärettömän kaunis syksyinen ilta, aurinko paistoi komeasti kirkkaalta taivaalta ja järvi oli aivan peili tyyli. Uskomatonta, aurinko paistaa ja 15 lämmintä vielä seitsemän aikaa illalla.

Hetken matkaa etsittiin notskipaikkaa, jossa saatais olla ihan keskenämme.Samalla sai räpsittyä nättejä kuvia.

Jonkun 15 min palloilun jälkeen asetutiin notskipaikalle, laitettiin notski pystyyn ja vaan oltiin ja ihmeteltiin.

Uskomatonta miten peili tyyni järvi olikaan, kyllä silmä lepäs rauhallisessa ja kauniissa Suomen luonnossa.

 Uskomatonta siitä on 15 vuotta kun olin viimeksi Seitsemisessä käynyt, silloisen Parhaan kaverini Eevan ja hänen isänsä kanssa. Ajettiin autolla niiden paikkojen ohitse missä rinkat selässä silloin 15 vuotta sitten patikoimme. Huippua!