Nyt on neljä viikkoa lonkan kuntoutusta takana. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni tehdessä intensiivisesti ja rahallisesti fysioharjoitteita ja polkiessa pyörää. Kolmannella viikolla uskaltauduin kokeilemaan kävelylenkkejä ja tällä hetkellä treeneihin kuuluu pyöräilyä, kävelyä ja salitreenejä. Alunperin suunnittelin aloittavani käymään myös uimassa, mutta se ei jotenkin tuntunut hyvältä idealta.
Ensimmäisen viikon aikana tuntui ihan toivottomalta, valoa tunnelin päässä ei näkynyt lainkaan. En pystynyt tekemään yhtään askel- tai yhden jalan kyykkyjä ilman kipua, portaiden ylösaskellus onnistui mutta alasaskellus ei. Nopea tempoinen kävely tuntui hirveältä ja jalka tuntui pettävän alta, ja juoksemista sai vain haaveilla. Toisella viikolla oikeastaan vaan pyöräilin ja tein staattisia harjoituksia lonkalle. Kolmannella viikolla uskaltauduin nopea tempoiselle puolen tunnin kävelylenkille ja lonkka antoi myöden, se ei kipeytynyt. Kolmannen viikon aikana lisäsin päivä päivältä kävelykilometreja ja salilla uskaltauduin tekemään askelkyykkyjä ilman painoja. Otin (pakolliset) muutamat juoksuaskeleet juostessani junaan ja lonkka ilmoitti selvästi, "ei vielä". Siitä seuraava päivä meni levätessä kivun takia. Kolmannen viikon lopulla ja neljännellä viikolla tein pääsääntöisesti pitkiä nopea tempoisia kävelylenkkejä. Tein myös ensimmäisen porrastreenin, joka tuntui hyvältä. Juoksin Malminkartanon n. 430 porrasta ylös ja alas viidesti ja kipua ei tuntunut missään vaiheessa. Päätin kokeilla porrastreenin jälkeen tasaisella maalla juoksua... Siihen lonkka ei kuitenkaan antanut lupaa. Pystyin juoksemaan noin 100m normaalisti ja sitten oli pakko lopettaa kun ilmaantui kova vihlova kipu.
Nyt onnistuu kyykky samoilla treenipainoilla kuin ennen vammaa. Askelkyykky paikoillaan onnistuu ilman painoja vammapuolelle ja liikkuvassa askelkyyyssä usklataa otta kymmenisen kiloa painoa kannettavasi. En joudu enää kokoaikaa kiinnittämään huomiotani lonkkaan ja huomaan treenaavanai paljon rennommalla mielellä. Kipua syntyy oikeastaan ainoastaan kun juoksen. Fysioharjoitteet olen ujuttanut normi salitreenien sisälle ja nitä tulee tehtyä noin kolmesti viikossa.
Vielä on kolmea viikkoa aikaa seuraavaan etappiin, uusi magneetti ja leikkausarvio. Odotukset ovat ihan hyvät, mutta silti vähän pelottaa. Tällä hetkellä ajattelen leikkauksen olevan poissuljettu asia, voin ihan hyvin olla juoksematta vielä loka ja marraskuunkin jos vain vältyn leikkaukselta ja pystyn taas aloittamaan pikku hiljaa juoksemisen. Itse pidän marraskuun puolta väliä viimeisenä deadlinena! Sinällään mahdollinen leikkaus ei jännitä, mutta kuntoutuminen kyllä. Tammikuussa olisi tarkoitus lähteä kahdeksi viikoksi ulkomaille. Saa siis nähdä miten tässä käy puolin jos toisin.
