Ystävyyssuhde
Olen aivan koukussa Indiedaysin Anna ja Sebastian nimiseen blogiin, heidän bloginsa on minulle täydellinen. Mielestäni siinä on kaikki kohdallaan, heillä on elämän arvot kunnossa, heillä on erittäin paljon samoja ajatuksia kuin minulla ja he pohdiskelevat useasti ääneen mielessään pyöriviä asioita. Siksi päätin itsekin kokeilla, oikeastaan omaksi ilokseni tätä kuukauden sana leikittelyä.
Lähtekööt tästä ensimmäinen sanaselitys:
Ystävyyssuhde
Joku on ehkä huomannut rivien välistä lukemalla tai ihan suoranaisesti seuraamalla kirjoituksiani, osa tuntee minut paremmin ja ehkä tietääkin, että olen yksinäinen. Vietän paljon aikaa omissa oloissani, pohdiskelen ja itse asiassa viihdyn itsekseni ja yksikseni. Mutta niin kun tiedämme että mikään ei lihota jos syö oikeassa suhteessa, sama pätee myös yksin olemisessa ja yksinäisyydessä. Rajansa kaikella.
Elin elämäni kuusi ensimmäistä vuotta pääsääntöisesti kolmen ystävän kanssa aamusta iltaan. Ympärillä oli kyllä muitakin lapsia mutta koen että minulla oli kolme ystävää. Me jaoimme kaiken. Me söimme, nukuimme, leikimme, nauroimme, harrastimme, itkimme, kasvoimme ja ennen kaikkea me välitimme yhdessä. Sitä meidän nelikköä en unohda koskaan. Esikouluiässäni muutimme 2km päähän toisistamme, kun ennen asuimme kirjaimellisesti kiven heiton päässä. Se kaikki oikeastaan loppui. Uudessa asuinympäristössä oli lapsia, mutta en saanut kenestäkään kunnollista ystävää. Ala-asteella minulla oli yksi sydän ystävä, Eeva. Voi niitä aikoja, leikkejä, hetkiä ja retkiä. Niitäkään en unohda koskaan.
Menin yläkouluun ja harrastin tuolloin tosissani kilpauintia, en ehtinyt koulun ja uinnin ohella mitään muuta oikeastaan tekemäänkään. Minulla ei yläkoulussa ollut oikeastaan hyvää ystävää ollenkaan. Äitikin joskus tokaisi, että "Miksi et mene kavereidesi kanssa jos sinulla ei kerta ole tänään harjoituksiakaan?". Johon vain vastasin, että haluan olla kotona. Todellisuudessa, minulla ei ollut ystävää kenen kanssa olisin voinut lähteä johonkin tai tehdä jotakin yhdessä. Viihdyin yläkoulu ikäisenä yksinäni mainiosti, ei siinä ollut mielestäni mitään ongelmaa. Paitsi äitini mielestä. Pyörin kyllä sellaisessa isommassa porukassa, mutta koin aina itseni ulkopuoliseksi. Ystäviä oli mutta no ne oli mitä oli.
Kasvoin lukiolaiseksi, ensimmäinen vuosi lukiossa meni totutellessa siihen että päivä alkaa aamulla kuudelta ja loppuu illalla kahdeksan jälkeen. Tarkoittaen että mihinkään ylimääräiseen ei juuri ole aikaa. Tuntuu, että elin lukioaikani jossakin pimiössä, kaikki päivät olivat samanlaisia, treeniä-koulua-treeniä. Lukion toisella vuosikurssilla tutustuin Anniin ja Nooraan, heistä tuli erittäin tärkeitä minulle. Ystävyyssuhteet lapsuuden ja osaan nuoruuden ystäviin palasi ja vietimme useita viikonloppuiltoja yhdessä.
Lopetin kilpauinnin puoli vuotta ylioppilasjuhlieni jälkeen. Se oli ehkä yhtä elämäni ystävä ja kaveri rikkainta aikaa. Tuntui, että nyt ehdin olla kavereiden ja ystävien kanssa ja ehdin ylläpitämään ja hankkimaan ystävyyssuhteita.
Kesä 2010 on elämäni parhain kesä, sitä ei mikään muuta. Tuli syksy ja muutin Seinäjoelle opiskeluiden perässä ja no, siihen ystävyyssuhteeni sitten oikeastaan kariutuivat. Asuin Seinäjoella kolme ja puoli vuotta ja koko sinä aikana en oikeastaan osannut asettua aloilleni, mutta muutama sielunheimolainen löytyi, Mari ja Eeva. Elämäni on ollut yhtä vuoristorataa vuodesta 2011 asti ja tuntuu että vauhti vain kovenee. Olen tehnyt hirveitä virheitä ja loukkaavia tekoja, joita kadun äärettömästi ja joudun niitä kantamaan lopun ikääni. Samalla Seinäjoella asumiseni aikana ne vähäisetkin Tampereella olleet ystävyyssuhteet vaan jotekin hävisivät ja valuivat pois käsistä.
Olen luonteeltani jääräpää, määrätietoinen, puhelias ja luotettava. Minulle ystävyyssuhde merkitsee paljon, mutta mitä se ystävyyssuhde todella merkitsee ja tarkoittaa:
Ystävyyssuhde on kahden ihmisen välinen tunteisiin perustuva suhde. Ystäviin sitoudutaan, heille uskoudutaan ja ystävyys on vapaaehtoista, tasa-arvoista ja molemminpuolista. Ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus ja toisesta huolehtiminen, ja ystävyyssuhde tarvitsee välittämistä ja ylläpitoa kestääkseen. Ystävyyssuhde ei ole sellainen, jossa vain toinen osapuoli pitää yhteyttä ja on se joka sopii esimerkiksi tapaamisen, kysyy mitä kuuluu tai pitää ystävyyssuhdetta yllä. Molempien ystävyyssuhteen osapuolen on kannettava vastuunsa. Hyvä ystävä ja ystävyyssuhde koostuu luottamuksesta, huolenpidosta, välittämisestä, aidosta kiinnostuksesta siitä mitä toiselle kuuluu ja miten hän voi, sekä siitä että molemmat ystävyyssuhteen osapuolet pitävät yhteyttä.
Alleviivasin edellisestä kappaleesta kolme merkityksellisintä asiaa, mitä minä pidän ystävyyssuhteen kriteereinä. Oletko koskaan itse miettinyt montako todellista ystävää sinulla on, mikä on ystävyyden ja kaveruuden ero ja ennen kaikkea sitä, oletko ystävä-tittelin arvoinen ihminen?
