DIY: Vanhan mekon helma

DIY: Vanhan mekon helma 

(Perus)syksy saapui toissa päivänä kovan tuulen ja tihkusateen saattelemina. Mutta koska säälle meistä kukaan ei voi mitään niin annan asian olla enkä anna sille tämän enempää ajatuksiani. Etsin samaisena aamuna viimeisetkin huivit, pipot ja hanskat kaapeista ennen töihin lähtöä ja löysin tämän mustavalkoisen tuubihuivin. Se on vanha mutta kuitenkin uusi ja nyt tulee vinkki!

Kesäkuussa etsin kaapeista kesävaatteita ja löysin kolme vuotta vanhan Marimekon trikoo maksimekon. Mekko oli maksimittaisena mielestäni epäkäytännöllinen ja mummu teki siitä minulle lyhyen hellemekon, joka oi kesällä useasti päällä. Mekon helma sai uuden käyttötarkoituksen kun (pihein) mummu (maailmassa) keksi että ”siitähän voi tehdä sellaisen huivin mitkä ovat nyt nuorilla ihmisillä muotia.” Tällä kertaa yksi oli kaksi, sain täydellisen hellemekon sekä kivan tuubihuivin. 

Tuubihuivin ohje: 

 Tarvitset: trikoo maksimekon, ompelulankaa, sakset, nuppineuloja, ompelukoneen ja saumurin. 

1. Leikkaa maksimekko siihen mittaan kun tykkäät. 

2. Ota hameen helma työn alle. 

3. Siisti saksilla leikattu reuna saumurilla. Saumurilla ompelu ei ole välttämätöntä, mutta jos haluat lopputuloksen olevan siistimpi niin käytä! 

4. Käännä saumurilla siistitty reuna nuppineuloilla kiinni samanmittaiseksi kuin jo olemassa oleva reuna on. 

5. Ompele ompelukoneella samalta etäisyydeltä reunasta kuin jo olemassa oleva reuna on ommeltu. 

6. Tarkasta ompelujälki. 

7. Tuubihuivi on valmis!

Joten kirpparitavaroita kasatessa kannattaa todella miettiä, voisiko jostakin tehdä vielä käyttökelpoisen vaatteen tuunaamalla sen uudeksi. Tuubihuivin voi tehdä myös vanhasta miesten paidasta (mailtaan sopivampi kuin naisten) ja mikä ettei myös vanhasta hameesta. 

Stargardtin tauti - Edennyt?

Stargardtin tauti - Edennyt?

Siitä on reilu neljä vuotta kun istuin viimeksi silmälääkärin luona tutkittavana. Silloin Seinäjoen keskussairaalassa ja eilen Helsingin Silmäaseman silmäsairaalassa. Hakeuduin silmälääkärin näön heikkenemisen takia ja mielessä pyöri monta kysymystä: ”Onko silmäsairaus edennyt?, onko minulla jo toinenkin silmäsairaus?, paljonko näkö on heikentynyt?, onko tämä vain ikänäköä? vai mitä oikein on meneillään.” Haluan kertoa näinkin henkilökohtaisesta asiasta sen takia, että silmäsairaus ja sen kanssa eläminen on toisinaan aika raastavaa. Saan antaa vertaistukea ja saan itse kirjoittamisesta ja asioiden kertomisesta voimaa. Olen itse sairauden kanssa sujut ja mitä tahansa kysytään tai sanotaan niin en loukkaannu tai pelästy. Ei ole olemassa vääriä tai huonoja kysymyksiä. Näen ongelmat mahdollisuutena ja mahdollisuudet elämänä. IKINÄ ei saa lopullisesti lannistua.  

Ensiksi se karmein asia, mikä eniten toi miettimisen aihetta. Silmäsairauteni ei ole edennyt ja se on äärettömän helpottavaa kuulla. Silmänpohjissa näkyy edelleenkin runsaasti rosoisuutta, mutta sen määrä ei ole lisääntynyt. Mutta mistä sitten johtuu näön heikentyminen? Sitä ei osannut lääkärikään tarkemmin sanoa. Joka tapauksessa huoleen ei ole syytä. Mahdollisesti iän mukana tuleva näön heikentyminen on syynä siihen, että koen näön heikentyneen. Näön tarkkuus on pudonnut 0,1 molemmissa silmissä (2011: vasen 0,25/ oikea 0,16). Silmänpaineet normaalit 12/12 (12/12). Lasimääräykset vasen -1.00 ja +0.25 (+0.25) / oikea -0.25 ja +1.00 (+1.00), tarkoittaen että entisen lähinäön heikentymisen lisäksi minulla on myös kaukonäössä heikentymää. 

Näöntarkkuuden heikentyminen ei välttämättä lopu kohdallani vielä. Sitä ei tiedä miten huonoksi näköni iän myötä menee. Täysin sokeutumista tämän sairauden takia, ei tule. Mutta silmäsairauksia voi olla useita, joten kukaan ei tiedä lopputulemaa. Uusia silmälaseja en nyt kuitenkaan lähde hankkimaan vaikka kaukonäkö on heikentynyt, koska se on niin pieni heikentymä ja lasit eivät kuitenkaan korjaa silmäsairauden aiheuttamaa näköpuutosta. Joutuisin sitä paitsi hankkimaan kaksiteholasit tai vaihtoehtoisesti käyttäisin lukemisessa toisia laseja ja ulkona liikkuessani toisia laseja. Mutta mieli voi tietysti muuttua, mutta nyt keskityn vain näkemään ja elämään täysillä.

Hilmaiida

Merimies kirpputorilta

Merimies kirpputorilta

Opiskeluaikana kadehdin toisinaan Mintun mustaa olkalaukkua, taisin joskus jopa kokeila miltä laukku näyttää ja tuntuu käyttää. Yritin muistaessani etsiä tätä olkalaukkua myymälöistä ja verkkokaupoista, mutta joka puolella sanottiin: "olkalaukku on poistunut myynnistä, se on loppuunmyyty kaikkialla". Unohdin koko olkalaukun kun opiskelut päättyivät, se oli unohduksissa reilun vuoden. 

Se taisi olla tammikuuta tänä vuonna, kun törmäsin ensimmäistä kertaa vuoteen kyseiseen olkalaukkuun. Näin sen kaupungilla yhden naisen olalla ja siitä sen metsästys sitten lähtikin. Kotiin päästyäni menin heti Facebookin Marimekko-kirppikselle, mutta petyin, koska ainuttakaan yksilöä en löytynyt. Katselin nelisen kuukautta viikottain josko joku raaskisi luopua ja myydä omansa pois. Tuntui jokseenkin turhauttavalta ja tylsältä. 

Kesällä niitä alkoi yhtäkkiä tulemaan myyntiin käytettyinä, mutta hinta oli joko liian korkea tai sitten joku oli ehtinyt ennen minua sanomaan, ostan. Mutta viime viikon tiistaina eksyin sattumalta töiden jälkeen jälleen Marimekko-kirppikselle, klikkasin laukut kansiota ja rullaaminen sivun alas. Ja siinä SE oli! Myynti-ilmoitus oli laitettu 10min aiemmin ja ehdin sanoa ensimmäisenä, ostan. Tänään hain sen postista. Se on täysin uudenveroinen, ihan kuin sitä olisi vain muutamia kertoja käytetty. Nyt laukkukokoelmastani löytyy jälleen yksi aarre, Marimekko rakkaus on ikuista! 

Marimekko Merimies musta// -65 % OVH// Facebook Marimekko kirppis