Off to Copenhagen

Off to Copenhagen

Herätyskello soi vähän ennen neljää. Mukana lentolaukut, kartan raakile ja kaksi lomalaista. Päämäärä selvä, muu on tuntematonta. Luvassa uusia kokemuksia, hyvää ruokaa ja vähän ostosten tekoa.

Heippa!

Äidin luona

Äidin luona

Äidin koti on ihan äidin näköinen. Koti on erittäin viihtyisä ja paljon muistoja täynnä. Se on sisustettu vanhalla ja uudella, ja jokaisella asialla ja esineellä on tarkoitus ja merkitys. Monet ihmiset sanovat kodin näyttävän siltä, että siitä pidetään ja sillä on merkitystä miltä siellä näyttää.

Mikä on kodissa tärkeintä? Se, että minun on turvallinen asua ja hyvä olla täällä. Kotini on täynnä muistoja ja ne ovat minulle erittäin tärkeitä.

Lempipaikka kodissa? Ruokailutila, ruokapöydällä on aina sen hetken kauneimmat sisustusesineet joita voin katsella.

Mitkä ovat lempiesineitä kodissa? Lasten kuvat, lasiesineet, seinillä olevat taulut ja erityisesti yhdellä seinällä olevat kuvataulut minusta, perheestä ja suvusta. Myös kirpputorilta ostettu eteisen pöytä on yksi kodin suosikki esineistäni.

Mitkä ovat lempivärejä? Turkoosi, punainen ja maanläheiset sävyt. 

Entä lempituotemerkit? Iittala, Arabia, Riihimäen lasi, Finlayson ja Marimekko. Minulle kotimaisuus ja suomalainen taide ovat mieleen.

Mistä saat inspiraatiota kodin sisustamiseen? Katselemalla tv:stä sisustusohjelmia ja kiertelemällä kaupoissa.

Keräiletkö jotakin? Lasiesineitä, niitä on joka puolella. Joskus keräsin ainoastaan Mariskooleja, mutta nykyään keräilen paljon muunlaisia lasiesineitä.

Mistä ostat sisustusesineet? Sieltä mistä milloinkin niitä löydän. Lasiesineitä ostan kodin lähellä olevasta Vaarin varastosta ja muita sisustusesineitä Sokokselta.

Äidin koti elää kokoajan. Sisustusesineet vaihtavat paikkaansa ja jotakin uutta ilmestyy tilalle. Koti näyttää viihtyisältä ja se on todellakin asukkaansa näköinen.



- Hilma & äiti

Mustikassa keskellä ei mitään

Mustikassa keskellä ei mitään

Täydellinen kesäpäivä ja ehdotus, lähdetäänkö katsomaan onko mustikoita jo metsässä? Iltapäiväkahvit masuun ja hetki lepoa. Kumisaappaat jalkaan, collegeasu päälle ja hyttyshattu mukaan. Muutama ämpäri, poimijat ja vesipullot vielä autoon ja sitten menoksi, suuntana johonkin keskelle ei mitään.

Paarmoja, hyttysiä ja muita mutiaisia oli Juhannuksen tapaan ihan mielettömästi, ja tällaiselle kaupunkilaiselle niin paljon hermot meinasivat mennä. Poimijoita oli kaksi, niin itse ihmisiä kuin veheksiä, joilla marjat saa helposti poimittua pensaista. Isä ja poika katosivat metsään, minä jäin kameran ja auringon kanssa kivelle istuskelemaan.

Viime vuonna samasta paikasta löytyi mielettömästi mustikoita, mutta tänä vuonna niitä ei paljoa ollut. Ei viitsitty lähteä vaihtamaan paikkaan vaan miehet pyörivät kahdessa paikassa 300m etäisyydellä. Itse säästyin poimimiselta ja sain vain nauttia auringosta ja keskellä ei mitään olemisesta.

Mustikoita on nyt sen verran, että niillä pärjää edes osan talvea. Paluumatkalla käytiin vielä rämpimässä parisen kilometriä suolla (jos olis löytynyt lakkoja), miehet yritti tappaa kyykäärmeen (se kuitenkin pääsi piiloon puunkoloon) ja kolmen tunnin päästä lähdöstä oltiin takaisin kotona. Ensi vuonna maybe uudelleen ^^