Mustikassa keskellä ei mitään
Täydellinen kesäpäivä ja ehdotus, lähdetäänkö katsomaan onko mustikoita jo metsässä? Iltapäiväkahvit masuun ja hetki lepoa. Kumisaappaat jalkaan, collegeasu päälle ja hyttyshattu mukaan. Muutama ämpäri, poimijat ja vesipullot vielä autoon ja sitten menoksi, suuntana johonkin keskelle ei mitään.
Paarmoja, hyttysiä ja muita mutiaisia oli Juhannuksen tapaan ihan mielettömästi, ja tällaiselle kaupunkilaiselle niin paljon hermot meinasivat mennä. Poimijoita oli kaksi, niin itse ihmisiä kuin veheksiä, joilla marjat saa helposti poimittua pensaista. Isä ja poika katosivat metsään, minä jäin kameran ja auringon kanssa kivelle istuskelemaan.
Viime vuonna samasta paikasta löytyi mielettömästi mustikoita, mutta tänä vuonna niitä ei paljoa ollut. Ei viitsitty lähteä vaihtamaan paikkaan vaan miehet pyörivät kahdessa paikassa 300m etäisyydellä. Itse säästyin poimimiselta ja sain vain nauttia auringosta ja keskellä ei mitään olemisesta.
Mustikoita on nyt sen verran, että niillä pärjää edes osan talvea. Paluumatkalla käytiin vielä rämpimässä parisen kilometriä suolla (jos olis löytynyt lakkoja), miehet yritti tappaa kyykäärmeen (se kuitenkin pääsi piiloon puunkoloon) ja kolmen tunnin päästä lähdöstä oltiin takaisin kotona. Ensi vuonna maybe uudelleen ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti