Liityin Facebookiin miltei kymmenen vuotta sitten ja se on kuulunut minun säännöllisesti käytettyihin someihin. Jo useamman vuoden se on ollut pelkkä väline blogitekstilinkkien julkaisuun. Toki se on muistuttanut myös syntymäpäivistä. Instagramiin liityin reilu kolme vuotta sitten ja sitä olen käyttänyt päivittäin muiden elämän seurailuun ja omien elämäntapahtumien, asioiden ja päähänpistojen jakamiseen. Snapchattiin liityin siskoni pyytämänä kaksi vuotta sitten vähän sillä fiiliksellä, että kokelllaan nyt sitten. Sillä tiellä ollaan edelleen oltu… mutta ei enää. Vielä hetki sitten Snapchatista tuli katsottua muiden My Storyt yhdestä kahteen kertaa päivässä, usein heti töiden jälkeen ja toisen kerran juuri ennen nukkumaan menoa. Toki minulle henkilökohtaisesti lähetetyt viestit tuli katsottua silloin, kun huomaan niitä tulleen. Some on ollut siis läsnä elämässä AIKA paljon!
Ihan hyvin voisin olla jakamatta uusia postauslinkkejä. Ne ihmiset joita blogini kiinnostaa ja jotka lukevat sitä, löytävät sinne varmasti ilman että jaan linkkiä Facebookin seinällä kolmesta viiteen kertaa viikossa. Syntymäpäivät voin ihan hyvin merkata sähköiseen kalenteriin, jota kuitenkin katson päivittäin jotta tiedän mennä oikeaan aikaan töihin. Ja jos jollakulla on todella tärkeää asiaa niin hän varmasti soittaa, ellei saa minua kiinni somen kautta. Mitä hyödyn siitä, että seuraan ventovieraiden ihmisten elämää Instagramista? Mitä minulle siitä jää käteen? ja ketä oikeasti kiinnostaa missä olen, miltä näytän ja mitä milloin teen, jakaessani kuvia Instagramissa ja saadessani niihin 10—30 tykkäystä? Snapchatissa lähettelen viestejä silloin tällöin ja jaan yleensä joitakin aamun ajatuksia tullessani treeneistä tai mennessäni töihin. Ketä kiinnostaa?
MITEN MINÄ HYÖDYN SIITÄ ETTÄ JAAN ELÄMÄÄNI JOKA TUUTISTA ULOS? eikö tämä blogi vain riittäisi?
Pakko sanoa etten kyllä kuollaksenikaan muistanut millaista elämä on ilman somea! Muistan kyllä kirkkaasti olleeni tuolloin lukion ensimmäisellä, tuolloin kymmenen vuotta sitten kun latasin ensimmäisen some-kanavan. Tuolloin päiväni kuluivat juurikin niin että heräsin kuuden seitsemän aikaan ja menin joko aamutreeneihin tai suoraan kouluun kahdeksaksi. Sitten kuudesta kahdeksaan tuntia koulussa ja sieltä suoraan treeneihin. Kuuden seitsemän aikaan seisoin bussipysäkillä odottamassa bussia tai istuin isän kyydissä menossa kotiin. Sitten pari tuntia läksyjä ja yhdeksän kymmenen aikaan nukkumaan. Sama ralli jatkui vuosia. Enkä muista käyttäneeni somea vielä tuolloin, enkä edes vielä lukion lopussakaan. Sitä se elämä silloin oli, toisin on olllut useat vuodet sen jälkeen! Nyt herään viideltä ja menen aamutreeneihin. Käytän somea aamulla puolisen tuntia. Olen töissä aamu kahdeksan ja ilta viiden välillä ja aina silloin tällöin päivän mittaan pienillä tauoilla selaan Instagramin ja Facebookin etusivun läpi. Töiden jälkeen käytän somea kahdesta neljään tuntia, riippuen onko illalla toiset treenit vai ei. Toisin sanoen käytän somea vaihtelevasti puolesta tunnista neljään tuntiin päivässä, miettikää NELJÄ TUNTIA!!! Viikonloput tietysti asia erikseen jolloin somen käyttö on ollut vielä huomattavasti runsaampaa (VOI LUOJA). Siis jos ei sen kummemmin tee mitään muuta kuin treenaa ja oleile kotona.
Vietin tämän viikon tiistaina sometonta päivää kirjautumalla ulos edellisenä iltana kaikista käyttämästäsi some-kanavista: Facebook, Instagram ja Snapchat. Jätin WhatsAppin ja Facebookin messengerin aktiivisiksi. Someton päivä kului juuri päinvastoin kun osasin koskaan olettaa. Oletin että se olisi ollut jotenkin kamalaa ja tuskaisen hankalaa. Aamulla ei ollut ongelmia, koska aamutreenit venyivät sen verran pitkiksi että aika riitti juuri ja juuri suihkuun ja aamiaiseen. Työpäivän aikana katsoin puhelimesta vain kelloa ja luin sähköpostit. Illalla istuin koneen ääressä tunnin kirjoittaen yhtä ensi viikolla ilmestyvää postausta. Muutoin kone oli kiinni. Kävin iltakävelyllä, kuuntelin radiota, viikkasin pyykkejä, vaihdoin lakanat, niin ja innostuin katsomaan telkkariakin, lukemaan runoja ja istumaan parvekkeella toppatakki päällä puoli tuntia kuunnellen ääniä ja ajatellen elämää. Vähän ennen kymmentä kaivoin puhelimen laukusta, tarkistin että herätyskello soittaa aamulla, kömmin puhtaiden lakanoiden väliin ja suljin silmäni. Someton päivä oli siis someton päivä. Seuraavana päivänä kirjauduin takaisin someen ja päässäni naksahti joku vipu Off -asentoon. Se tiistai muutti kaiken, ihan kaiken minun ja somen välillä.
Tähän asti olin kirjoittanut tätä tekstiä valmiiksi ja ajattelin kirjoittavani tämän loppuun lauantaina. Kunnes sattumalta törmäsin The Good Morning -blogin Kaisan kirjoitukseen, Ihminen voi syödä, nukkua, jutella ja rakastaa ilman somea. Joku muukin oli siis tullut siihen tulokseen että nyt saa riittää. Kaisan kirjoitus oli hyvin puhutteleva ja ajattelua herättelevä. Jotta tiedät mistä puhun niin lue Kaisan kirjoitus (täältä). Kaisa on toki ollut jo parisen kuukautta tällä tiellä ja minä vasta muutamia päiviä, mutta jo nyt tuntuu ihan erilaiselta.
Torstaina aamulla suljin puhelimesta ja tabletista kaikki somekanavat ja torstai iltana Snapchat sai lähteä kokonaan. Annoin itselleni hetken miettimisaikaa. Perjantaina kuitenkin poistin puhelimesta ja tabletista Facebookin, Messengerin ja Instagramin. Puhelimen kotinäytöllä on enää Whatsapp, sähköposti, Safari, kalenteri, viestit, kamera, puhelin ja kuvat. Ei somen somea. Tietokoneelta löytyy edelleen Facebook, mutta sekin on nykyään aina suljettuna. Käyn siellä kerran tai kaksi päivässä. Ensi vuoden alusta Facebook lähtee kokonaan ja minusta jää jäljelle vain blogi. Blogiani seuraavat voivat halutessaan lisätä itsensä sähköpostilistalle, jonka kautta saat sähköpostiin ilmoituksen kun minulta ilmestyy uusi blogiteksti.
Miten vapauttavaa on vapauttaa aikaa johonkin ihan muuhun! Aikaa omalle itselle, ajatuksille, harrastuksille, hitaille ja pitkille aamuille, sohvalla makaamiseen, ulkoiluun, käsitöihin, blogin kirjoittamiseen, juoksemiseen, pitkiin maratonpuheluihin läheisten kanssa, 100% läsnäoloon, siivoamiseen, omaan loputtomaan luovuuteen ja ties mihin uuteen ja ihanaan.
Uskon tämän somettoman elämän muuttavan elämääni hirmuisesti ja tulen jakamaan siihen liittyviä ajatuksia varmasti vielä monesti täällä blogin puolella.
Minut tavoittaa tästä edes varmimmin Whatsapp- ja normiviesteillä, sähköpostilla sekä tutulla ja turvallisella puhelinsoitolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti