Ajattelin ensimmäisen kerran kirjoittavani tästä aiheesta jo ennen kesää. Tai kirjoitinkin, mutta teksti jäi luonnoksiin. Tein se nyt sitten kuitenkin valmiiksi, koska se tuntui tärkeältä.
Soitat jollekulle läheiselle vaihtaaksesi kuulumisia, mutta toinen vaikuttaa siltä ettei ole läsnä puhelimen toisessa päässä. Viestittelet jonkun kanssa, mutta toinen vastaa vaan lyhyesti ja hyvin suurpiirteisesti ja jäät miettimään, lukiko hän viestit oikeasti ajatuksella. Kerrot face to face jostakin sinulle tärkeästä asiasta, mutta toinen vain mutisee niin, joo, juu. Minusta tämmöiset tilanteet ja "tavat" ovat nykyään ihan tavallisia ja yleisiä. Oletko miettinyt mikä merkitys läsnäololla ja kuuntelemisella oikeasti on? Kyllähän te kaikki tiedätte sen tilanteen kun menette ulkomaille ja kerrotte sieltä palattuanne, että "ihmiset olivat niin ystävällisiä ja kiinnostuneita." Faktahan on se, että suomalaiset ovat varmasti yksi maailman huonoimmista kansoista olemaan läsnä, kuuntelemaan ja kommunikoimaan. Myönnän itse kuuluvani tähän sakkiin JOSKUS, mutta hyvin hyvin harvoin. Tehdessäni päivittäin työtä sellaisten ihmisten kanssa jotka tarvitsevat paljon keskivertoa enemmän läsnäoloa ja erilaisia kommunikoinnin taitoja, tulee oikeasti kiinnitettyä huomiota siihen miten itse ja miten muut ihmiset ovat läsnä eri tilanteissa.
Tässä muutama konkreettinen esimerkki, jotka saavat ihokarvani piikkisuoriksi! Yksi soittaa minulle useimmiten aina silloin kun on matkalla paikasta a paikkaan b, höpöttelee niitä näitä muttei kuuntele yhtään mitä minulla on kerrottavaa. Toinen soittaa pikaisen 10 minuutin puhelun tehden samalla töitä tai ajaen autoa ja taustalla kuuluu pauhaavan telkkarin tai radion ääni (puhelun lopuksi hän kysyy mitä kuuluu ja minuuttia myöhemmin puhelu päättyy). Toinen lähettää työn teon lomassa viestejä (hauskan videon, kertoakseen jostakin jonnen joutavista asioista), mutta töiden jälkeen viestittely loppuu lähes täysin. Toinen surffailee netissä joka ikinen kerta kun otetaan videopuhelua. Oikeasti ihmiset, mietittekö koskaan miten näissä tilanteissa toimitte? Törkeyden huippu on se hetki, kun kutsut toista nimellä (toinen ottaa katsekontaktin ja vastaa niin) ja alat tämän jälkeen kertomaan jostakin sinulle tärkeästä asiasta ja toinen vain tuijottelee muualle ja räplää esimerkiksi puhelintaan? wtf....
En nyt sano olevani mikään läsnäolon ammattilainen, tai kommunkoinnin mestari mutta olen varmasti reippaasti yli keskitason. En tiedä onko tässä kaikessa kyse vain käytöstavoista vai opituista tavoista!? Itse ainakin pyrin yllä mainituissa tilanteissa olemaan läsnä ja kuunteleman. Jos tämä (avautuminen) kolahti kun pää kaapinoveen niin suosittelisin todella miettimään tapojen muuttamista ^^.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti