Viime viikonloppuna oltiin Parkanossa ja käytiin piipahtamassa Seitsemisen kansallispuistossa. Taisi muuten olla muistaakseni jo viides perättäinen syksy kun näin käy. Tällä kertaa Nala oli meidän mukana. Sää oli tuulinen ja kylmä, mutta silti semi aurinkoinen. Meidän piti kiertää tämä Saari-Soljasen reitti jo joskus aikaisemmin, mutta se oli syystä tai toisesta tuolloin suljettu. Laurin porukoiden luota on matkaa Saari-Soljasen parkkipaikalle noin 37km. Jätettiin auto parkkipaikalle nuotiopaikan kupeeseen ja lähdettiin liikkeelle.
Ihmisiä oli paljon liikkeellä, paljon tavallista enemmän. Tai niin havainnoin. Saari-Soljasen ympäri kiertäminen ei siis vie paljoakaan aikaan, miten kauan nyt sitten reilun kahden kilometrin matkan kukin kävelee. Parasta Seitsemisessa ulkoilussa on ilman raikkaus ja happirikkaus verrattuna Helsingin Keskuspuiston ilmaan :D. Oikeastaan kaikki on erilaista ympärillä, niin puut kuin muutkin kasvit. Vaikka en mikään luonto ihminen olekaan (telttaileminen on täysin nou nou), niin kyllä tuolla metsässä kulkiessa mieli ja sielu lepää. Hyvinkin terapeuttista köpötellä keskellä ei mitään ja kompastella milloin mihinkin oksan ja kannon pätkiin. Onneksi tällaisia paikkoja on vielä maailmassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti