Onni asuu tässä pienessä hurmaavassa, joka tuli jälleen kerran ihastuttamaan ja piristyttämään minua ja perhettäni. Eilen sängyssä pötkötellessämme tajusin vihdoin, miksi olen ollut viime aikoina ihan väsy ja puhki. Olen ajatellut päivittäin kotiin saavuttuani vain yhtä ainutta asiaa. Aamulla petaamatta jäänyt sänky ja muutamalla tyynyllä ja torkkupeitolla vuorattu sohva ovat näyttäneet houkuttavilta. Liian houkuttavilta. Aamuisin on huomattavasti tavallista vaikeampaa nousta kellon soittaessa tylsään ja ärsyttävään iPhonen ankan ääneen ja iltaisin alan haukotella jo ensimmäisten hämärän merkkien aikaan. Tiesin tämän päivän tulevan, mutta en tiennyt sen tulevan jo nyt. Tuli sellainen olo, että nyt en aio kärsiä tästä vaivasta tänä talvena ja syksynä ollenkaan. Kysymyshän on niinkin inhottavasta asiasta kuin väsymys ja pahimmassa muodossaan kaamosmasennus, johon valitettavan usein olen ajautunut pimeänä vuoden aikana.
Ajattelin pyöräillä tulevana maanantaina töiden jälkeen suoraan apteekkiin ja ostaa hyllyn tyhjäksi 100ug D-vitamiini purkeista, huolimatta viime viikolla tehdystä päätöksestä "tässä kuussa en osta enää mitään extraa". Mutta eihän tämä ole extraa, eihän? Ajattelin myös rakennella tuon sähköinsinööritautia sairastavan mieheni kanssa meille kirkasvalovalaisimen, mutta en sitten tiedä onko siitäkään loppu kädessä mitään apua (siis siitä valaisimesta). Enkä muuten tiedä sitäkään, että mikä super-ihminen minun täytyisi olla, jotta kevään ja kesän vireystila säilyisi läpi syksyn ja talven. Onko jollakin vinkkejä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti