Lammassaari

Lammassaari

Päätettiin eilen lähteä extemporee Viikin luonnonsuojelualueelle ja erityisesti Lammassaareen. Keitettiin termari täyteen kahvia ja otettiin vettä ja maitoa mukaan, niin ja tietysti mukit myös reppuun. Meiltä on kotoa matkaa reilu viisi kilometria alueen läheisimmälle parkkipaikalle, olisi voitu mennä pyörällä mutten lähtenyt sitä kuitenkaan sitten ehdottamaan. Reppu selkään ja auto alle, menoksi. 

Sitä ei todellakaan osannut yhtään odottaa millainen alue on. Enkä olisi voinut koskaan uskoa, että Helsingissä ensinnäkään on tällaista aluetta. Puhumattakaan, että näin lähellä keskustaa, Google mapsin mukaan päärautatieasemalta vaivaiset kahdeksan kilometriä.

Useamman kilometrin pituudelta lankkulautaa keskellä peltoa. Ympärillä korkeaa heinikko kaislikkoa, paikoittain minun korkuista. Täydellistä hiljaisuutta, lintujen laulua ja meidän onneksi myös erittäin vähän muita retkeilijöitä. Ihan verrattavissa oleva nähtävyys ja vierailukohde Seitsemisen kansallispuistoon nähden.

Käväistiin molemmissa alueella olevissa lintutorneissa sekä piilomajassa, joka on aivan toisen lintutornin vieressä. Juotiin kahvit piilomajassa ja ainakin itse tunsin, kuin maailma olisi pysähtynyt hetkeksi kun siinä istui ja katseli ympärille.

Miksi rakastan minua?

Miksi rakastan minua?

Olen ollut toukokuun alun jälkeen aivan fiiliksissä kaikesta. Luin vanhaa päiväkirjaa ja pysähdyin yhdessä kirjoituksessa sanoihin, minä rakastan minua. Jäin miettimään pitkään: Rakastan, koska...

♡ Olen toiminnan nainen, päättäessäni oikeasti jotain - minähän myös päätän ja vien asian loppuun asti. Hyvänä esimerkkinä fysioterapeutiksi opiskelu. Vaikka opettajat olivat sitä mieltä että "olemme miettineet pystytkö heikon näkösi takia opiskella fysioterapeutiksi", pysyin alkuperäisessä suunnitelmassa ja päämäärässä. Minusta tasan valmistuu fysioterapeutti!

♡ Olen huolehtivainen ja hyvä kuuntelemaan. Minulle on tärkeää, miten läheiset ja ystävät voivat. Olen se jolle voi aina soittaa tiukan paikan tullen, ei ole mitään asiaa mistä ei minulle voisi kertoa.

♡ ihailen omaa hymyäni, kesällä kasvoille ilmestyviä pisamia ja onhan nämä mun pienet hörökorvat aika söpöt. Niin ja luojan kiitos!, että olen perinyt hyvät tissigeenit äidiltä^^

♡  Nautin tärkeiden ihmisten yllättämisestä ja ilahduttamisesta. Oli kyse moikkaamassa käymisestä, lyhyestä puhelinsoitosta, kortin lähettämisestä tai pienestä lahjasta merkkipäivänä - se on oikeasti minulle erittäin tärkeää. Jos synttärikortti jää lähettämättä tai mummulla Tampere viikonloppuna käymättä, niin on varma että ottaa päähän ja pitkään.

♡ Minä pärjään aina. Pian 26 vuoden elämäni aikana ei ole sittenkään tainnut olla mitään vaikeaa asiaa mistä en olisi selviytynyt. Puhumalla ja aikaa antamalla asioilla on tapana ratketa. 

♡ Osaan tunteilla ja olen toisinaan yliherkkä. Itken milloin mistäkin pienestä jutusta - siskon huonon päivän takia, äidin innokkaan puhelinsoiton jälkeen, luettuani hyvän runon, tajutessani miten paljon kaipaan Lauria vaikka hänet juuri aamulla viimeksi näin tai siitä, miten hyvin omat asiat on. Ei ole olemassa tilannetta, missä ihminen ei saisi tunteilla.    

♡ Minulla on hyvä tilannetaju ja osaan lukea ihmisiä. Monesta vaikeasta tilanteesta olen selvinnyt pelkästään sillä, että olen ollut tilanteessa ajan tasalla ja olen osannut lukea ja tulkita ihmisiä. Toisen ihmisen tulkitseminen on vaikeaa, mutta siihen voi oikeasti opetella.

♡ Liikunta on osa elämääni. Ei ole tilannetta, päivää tai reissua, ettei muka olisi aikaa liikunnalle. Liikunta ei ole harrastus, se on elämäntapa, kuten töissä käynti ja nukkuminen.

♡ Tulen kaikkien kanssa toimeen - Katsomatta sukupuoleen, ikään, fyysiseen tai sosiaaliseen kehitykseen tai siihen että pidänkö ihmisestä oikeasti. Tulen joka tapauksessa kaikkien kanssa toimeen tavalla tai toisella. Ihmisten kohtaaminen on helppoa ja tulee luonnostaan.

Monta kertaa toukokuu

Monta kertaa toukokuu

Kerrassaan ihastuttava kuukausi, ystäviä, perhettä ja kesä, siinä ne tärkeimmät. No, ehkä joku uusi elektroniikkalaite saattoi tehdä kuukaudesta vielä entistä paremman.

Neljä päivää Tampereella: Ehdottomasti tämän vuoden tähänastiset ihmisrikkaimmat päivät. Tampere, perhe, sukulaiset, ystävät ja aurinko, en oikeasti tarvitse mitään muuta elämäänsä voidakseen hyvin ja ollakseen onnellinen. Taas kerran sain lisää voimaa, onnellisuutta ja hyvää oloa. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Tampereella on minun koti!

Kesä: Ihan uskomattomat kesäilmat. Aurinko ja lämpö tuli heti Vapun jälkeen tiistaina. Koko loppu viikko ja siitä eteenpäin ollaan saatu nauttia lämmöstä ja pilveettömistä taivaista. Toki väliin on mahtunut viileämpiä ja pilvisempiä päiviä, mutta pääasia että on lämmintä.

AVEKKI -koulutus: Kaksi päiväinen vauhdikas ja toiminnallinen koulutus. AVEKKI on toimintatapamalli uhka- ja väkivaltatilanteisiin ja erityisesti niiden ennaltaehkäisyyn. Koulutuksessa keskusteltiin paljon ennalta ehkäisevästä ohjasutyöstä ja jaettiin työelämän konkreettisia esimerkkejä, harjoiteltiin erilaisia kiinnipitoja, irtautumisotteita sekä itsepuolustukseen liittyviä keinoja ja menetelmiä. Ihan huippu kouluttaja ja koulutusporukka.

Kesäinen lauantai: Päivä jolloin suunniteltiin yhteistä kesälomaa, nautittiin auringosta, katsottiin Suomi-Venäjä välieräottelu pubissa ystävien kanssa ja korkattiin grillikausi.

Matkan varaaminen: "Voisin viedä sut Köpikseen, kun sinne oot usein sanonut haluavas mennä."

Uusi puhelin: Sanotaanko, että melkeinpä kuukauden paras asia, jos tätä nyt pystyy laittamaan samalle arviointiakselille muiden kanssa. Nyt pystyy soittamaan ilman kaiutintoimintoa ja kuulokkeita, ottamaan kuvia ilman sinikeltaista lopputulosta ja ilman puhelimen sammuilua kesken viestin kirjoituksen.