4. marraskuuta 2016

50 yötä, 100 & 1 kysymystä


En uskonut tätä kirjoittaessani pari viikkoa sitten, että saisin mukaan myös talvisia kuvia. En todellakaan uskonut. Uudelleen kirjoitin hieman tätä alkua, ihan vaan kliseiseen tyyliin mitä joka puolella nyt lukee, "talvi tuli". Mutta älkää pelätkö, koska tästä ei ole tulossa mitään talven ensilumi postausta. Vaan... jouluun on enää 50 yötä. Yhtään joululahjaa en ole vielä hankkinut, mutta tonttua on tullut leikittyä kesästä asti. Kortit ajattelin tehdä tänä vuonna itse aiemmista jouluista poiketen. Joulukoristeet tulen laittamaan heti joulukuun ekoina päivinä. Mutta ensimmäiset talven ja joulun aikaan kuuluvat valaisimet ovat olleet ikkunan välissä jo lokakuusta lähtien. On itseasiassa aika mukavaa, että pian on taas vuoden loppu, mutta hommaan kuuluu muutamaan viime vuotiseen tapaan muutama mutta!?

Minun ja siskoni jouluun on kuulunut aina äidin äiti, aina tähän jouluun asti. Hän keitti meille aina lapsuuden jouluaattoaamuna joulupuuron ja oli meillä aina joka toinen joulu, myös sen jälkeen kun vanhemmat erosivat. Se joulu ja viime joulu jäivät varmasti meidän monien muistoihimme ikuisesti. Äidin äiti sai viettää viimeisen joulunsa rakkaimpiensa kanssa. Kyynel silmäkulmassa muistaen ja samalla tajuten, että en tiedä koska tulen tajuamaan ettet "sinä mummu ole täällä enää kanssamme". Kaiken kaikkiaan edelliset kolme joulua ovat olleet kaikki hyvin erilaisia, mutta tämä joulu on kaikista erilaisin. Jouluaattoihimme kuuluu aina perinteinen hautausmaakierros, molemmat vaarit, yksi ystäväni, ja kaksi isän hyvää ystävää. Tästä joulusta eteenpäin kierroksella on myös elokuussa poismennyt mummu. Sinä, joka et koskaan valittanut ja joka sanoi viimeisinä sanoinaankin että "kaikki on ihan hyvin". Tunnen oloni kovin tyhjäksi ja pelokkaaksi.

Joulun toinen suuri kysymys on itse aatto, missä haluan viettää sen?! Kysymys johon en tiedä vastausta vielä pitkään aikaan. Ehkä juuri ja juuri ennen aattoaamua. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu oikeasti siltä, että lähetän paketit postissa ja olen kotona Helsingissä, koska kaikki muu tuntuu niin ei mukavalta ajatukselta. Tuskin niin käy, mutta saattaa niin käydäkin.

Joko te olette miettineet joululahjoja, joulun viettopaikkaa ja kaikkea mitä jouluun ikinä kuuluukaan?

2. marraskuuta 2016

Kun lapsuudenkoti laitetaan dynamiitin alle


Muutin tuohon kaksi kerroksiseen avaraan rivitaloasuntoon kuusi vuotiaana. Koko tämän 20 vuotta talon seinät ovat näyttäneet jotakuinkin samanlaisilta. Parketti on laitettu ja jo kerran hiottu, tapettia on laitettu ja vaihdettu, seiniä maalattu, mutta muuten kaikki on ollut tuttua. Vähän uusia huonekaluja vuosien varrella ja yksitellen pois muuttaneiden jälkeen huoneet ovat saaneet uusia tarkoituksia. Ensin lähdin minä, sitten äiti ja sitten sisko. Nyt isä on reilun 140m² talon kultainen valtias, mutta saa nähdä miten kauan. 

Viime viikolla alkanut putkiremontti on tehnyt täyden alun kaaokselle, yläkerrassa kaaos keittiössä ja alakerrassa kaaos isän makuuhuonetta lukuun ottamatta kaikkialla muualla. Yläkerran kaaokseen liittyy vielä vessakin mukaan, mutta ei ihan vielä. Putkiremontin yhteydessä tehdään täysi keittiö ja kylpyhuoneremontti. Keittiötä ei tunnista enää siksi vanhaksi tutuksi keittiöksi. Se näyttää kirjaimellisesti avokeittiöltä, ei kaapinovia missään kaapeissa enää ja suurin osa hyllyistä huutaa tyhjyyttään kun kaikki tavarat on pakattu reiluun 15 pahvilaatikkoon.


Ensimmäisen remonttiviikon jälkeen alakerrassa on otettu kaikki putket esiin, lattiat on suojattu, sähköt on katkaistu ja varmasti kaikkea muut,a mitä emme edes tiedä ja huomaa. Suihkussa ei voi enää käydä eikä pyykkiä pestä. Lauantain aamulenkin jälkeen isä vei minut firmalleen suihkuun, mutta sunnuntaina tein erittäin repäisevän ratkaisun ja kävin "suihkussa" yläkerran vessassa. Hiukset onnistuin pesemään lavuaarissa ja muuten sain laskettua päälleni vettä istumalla kippurassa vessan lattialla ja valuttamalla vettä ylleni pideesuihkulla. Yläkerran vessan on kompakti vajaan 2m² kokoinen josta suurin osa on kalusteiden peitossa. Selviydyin kokeilusta ilman vesivahinkoa!!

Nostan kyllä hattua isälle, että hänellä on niin positiivinen asenne remonttia kohtaan. Häntä ei tunnu haittaavan vaikka joutuu käymään töissä suihkussa, pesemään pyykit milloin missäkin eikä saunaa voi käyttää. "Avokeittiö" on kuitenkin erittäin toimiva. Ei tarvitse enää kuunnella kaapinovien natinaa tai pelätä että laatikko putoaa varpaille. Uusi keittiö saapuu ja se asennetaan vajaan kuuakuden päästä.


Henkilökohtaisesti en malta odottaa miltä tämä lapsuudenkoti näyttää remontin jälkeen. Toki sitä sitten tiedä miten kauan tässä enää isäkään asuu, uudet tuulet tuntuvat puhaltavan hänen elämässä. Eikä kyllä toisaalta ole mitään järkeä asua yksin näin isossa asunnossa, vaikka täällä minulle ja siskolle onkin edelleen omat huoneet. Lapsuudenkoti on aina lapsuudenkoti ^^

1. marraskuuta 2016

Top of October


Nala ja Parkano: Koirakuume puristaa aivoja toisinaan liiankin hanakasti. Parkanossa oli ihan mielettömän rentouttavaa olla taas pitkästä aikaa (kesäloman jälkeen). Mukavaa syksyistä tekemistä ulkona ja sisällä rentoa hengailua hyvässä hengessä.

Sisko yökylässä: Tyttöjen juttuja, peiton alla supattelua ja iloista naurua. Sisko tuli yökylään ennen Lontooseen lähtöä. Nykyään kun asumme eri kaupungeissa, toinen Helsingissä ja toinen Turussa, on työt ja toisella vielä opiskelukin ja uusi elämän ilo, ei yhteistä aikaa tunnu löytyvän millään. Nyt sitä kuitenkin kerrankin löytyi edes yhden illan verran. ^^


Auringonpaiste: Varsinkin kuun alkupuolella oli ihan mielettömiä auringonpaisteita eikä syksyn ja pimeyden tulo tuntunut yhtään niin pahalta. Puut kellersivät ja ruska oli kauneimmillaan. Syksy on kyllä ihan mieletön vuodenaika.

Uusi ruokapöytä: Vihdoinkin tärppäsi ja uusi ruokapöytä löysi tiensä Porvoosta meidän olohuoneeseen. Hyvästi vanha opiskeluaikojen tietokonepöytä, joka on kulkenut pitkän matkan. Jos joku tarvitsee 90x90cm pöytää niin täältä saa ilmaiseksi hakea!!! Uusi pöytä on paaaaaljon parempi, nyt mahtuu ruokapöydän ääreen vähän enemmän niin ruokaa kuin ihmisiäkin. Lisää uudesta ruokapöydästä ensi viikolla, kunhan saan ensin otettua valoisan aikana kuvia. 


Tampere viikonloppu: Sain vihdoinkin vietettyä isän kanssa isä-tytär -aikaa pitkästä aikaa. Kävin moikkaamassa myös paria kaveria, mummu ja äitiä. Taisi tulla mentyä joka ilta myöhään nukkumaan, mutta kaikki oli sen arvoista.