Valopisaroita

Valopisaroita

Elämme tällä hetkellä vuoden pimeintä ajanjaksoa. Aurinko nousee juuri ja juuri yhdeksältä ja laskee hieman yli kolmen jälkeen riippuen siitä missä päin Suomea oleskelee. Meistä moni, ainakin minä, haaveilee rantalomasta auringon alla ja siitä, että lumi sataisi maahan ja veisi pimeyden pois. Aamulla joutuu tekemään hieman ennemmän töitä saadakseen pidettyä silmät auki ja toivoo D-vitamiini pillerin poistavan väsyneen habituksen, heti. Valon puute näkyy myös naamassa ja tuntuu yleisesti koko kropassa. Minulla on erittäin tumma puhuvat silmän aluset ja kasvot ovat jotenkin värittömät. Treenaaminen tuntuu raskaammalta ja toisinaan on tarvinnut muuttaa treenisuunnitelmaa koska on ollut jotenkin väsyneempi. Onneksi kaikkeen edellä mainitsemaani on olemassa valopisaroita, jotka saavat naaman näyttämään freesiltä ja kropan toimimaan halutulla tavalla. EHkä siinä samassa mielentilassakin tapahtuu muutoksia.

Minun valopisara -reseptiin kuuluu D-vitamiinia, Lumenen Invisible Illumination valopisaroita, lempi aamukahvia ja kevyttä musiikkia, näistä on muodostunut todella toimiva combo. Otan joka aamu 100 µg D-vitamiinia, se on korkein terveelle aikuiselle suositeltu annosmäärä. Poskipäille, kulmaluille ja huulten amorinkaarelle levitän Lumenen Invisible Illumination valopisaroita. Ne tuovat sitä kaivattua hehkua ja väriä kasvoille. Lempi aamukahviin kuuluu Kulta katriinasta, (jostakin kaapista löytyvästä) suklaakahvista ja suklaaesperssosta tehty coctaili, johon lorautan makeuttamatonta mantelimaitoa. Kevyenä musiikkina suosittelen Spotifyn Hidas aamu -soittolistaa.

Eikä nämä neljä ole ainoita valopisaroita. Yhtenä ehdottomana valopisarana on vajaan kahden viikon päässä häämöttävä joulu. Se on oikeasti ihan juuri täällä. Aattosuunnitelmat on selvät, taitaa olla elämäni ensimmäinen joulu kun en näe perhettäni tai sukulaisiani aattona lainkaan, vaan jo viikkoa ennen. Toki tällä hetkellä on myös se tilanne että kaikki voi vieä muuttua totaalisesti. Edesmenneen mummun haudalla on päästävä käymään tulevana viikonloppuna vuodattamassa muutamia ikävän kyyneleitä ja sytyttämään kynttilä jotta hän tietää, miten paljon häntä kaipaan.

Aika rankan menneen viikonlopun jälkeen voin sanoa että yhtenä ja viimeisenä valonpisarana on tammikuun lopussa häämöttävä kahden viikon loma. Työvuorolistoja suunnitellessa huomasin siihenkin olevan enää vajaa 50 päivää aikaa. Kyllä tästä kaikesta taas selviää niin pimeän ajanjakson aiheuttamista haitoista kun kaikesta muustakin kun syö D-vitamiinia, levittää Lumenen valopisaroita kasvoille, viettää rauhallisen joulun ja ajattelee tammikuussa häämöttävää lomaa. Asioilla on tapana järjestyä.

Mukavaa tiistaita! ^^

Miehet ja laitteet

Miehet ja laitteet

Tämä on sellainen asianhaara jota en luultavasti koskaan tule ymmärtämään. Puhumattakaan sitä, millaiseksi miehen ulkoinen habitus ja kasvojen ilme muuttuu päästessään hipelöimään uutta laitetta. Mutta se hymy kasvoilla on kyllä kerrassaan mairein koskaan.

Kerron koko stoorin. Kaikki lähti siitä, kun minulle mainittiin sanat subbari ja koti. Ensimmäisenä ajattelin joidenkin ”bensalenkkareiden” autojen peräkontisaa olevia äänentoistojärjestelmiä. Toisena ajattelin, että miten ihmeessä se nyt liittyy meidän kotiin. Subbari meillä kotona? hmmm…

Tuli sitten se kaunis aurinkoinen päivä, kun hypättiin ratikkaan ja lähdettiin joululahjaostoksille. Pohjustuksena sain: ”tarvitsen sun apua koska sulla on käyttökokemusta”. En valitettavasti kuitenkaan voi paljastaa mistä minulla on käyttökokemusta ettei yksi joululahja paljastu. Suostuin kuitenkin, koska on mukava olla avuksi, jos kerran voin olla avuksi. Karu totuus selvisi kuitenkin juuri ennen kuin jäimme ratikasta. Minua oli huijattu! Ei me mitään joululahjaa tultu katsomaan, vaan tultiin hakemaan sitä subbaria. Hetken nieleskelin pettymystä ja saatoin ehkä kysyä ääneen, että miksi valehtelit. Pettymys ei kuitenkaan kauaa haitannut kun katsoi toisen naamataulua kun suupienet oli korvissa.

Nyt olohuoneen lattialla seisoo tämä kyseinen laite, Genelec F One -aktiivisubwoofer. Se on erittäin pienikokoinen alabassokaiutin, josta en sen enempää ymmärrä yhtään mitään. Mutta sen avulla pääsee musiikin kuuntelussa ja elokuvien katselussa aivan uudelle tasolle. Lisäksi se ei ole ruma kuten aluksi ajattelin, ajattelin sen olevan joku musta neliskanttinen hökötys tv-tasolla, mutta ei onneksi. On tuolla miehellä sen ihanan, uuden laitteen mukanaan tuoman, hymyn lisäksi myös hyvä sisustusmaku. Sen verran hyvä maku, että se miellyttää yleensä aina myös minua.

Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta en siltikään ymmärrä miten joku laite voi saada aikaan niin mairean hymyn.

Lepopäivä - mitä se tarkoittaa?

Lepopäivä - mitä se tarkoittaa?

Urheilen päivittäin ja se on minulle elämäntapa. Urheilu tuottaa käsittämättömiä määriä mielihyvää, joten siitä on vaikea olla erossa päivääkään. En ole kilpaurheilija, olen täysin hyvinvointi ja fiilispohjalla liikkuva ihminen. Jos minun on saatava juosta 16 kilometrin juoksulenkki, poljettava salilla 3o minuuttia niin paljon että miltei taju lähtee tai tehtävä vatsalihaksia 500 yhtä soittoa niin sitten teen. Tai jos jonain päivänä ei huvita kuin kävellä tunnin lenkki niin sitten se on hyvä ja juuri siihen hetkeen sopiva. Urheilun jättäminen väsymyksen tai kiireen takia on mielestäni maailman naurettavin, tyhmin ja säälittävin tekosyy.

Millainen on lepopäivä? Minulla ei ole säännöllistä lepopäivää, pidän lepopäivän silloin kun sitä tuntuu. Silloin kun kroppa sanoo nyt on levättävä tai silloin kun olen sairaana. Lepopäivä on minulle päivä, jolloin en käy juoksemassa tai tekemässä salitreeniä. Yleensä lepopäivään kuuluu vähintään 30 minuutin reipas kävelylenkki ja tavalliset päivittäiset hyötyliikunnat. Suomeksi sanottuna lepopäivänä en harrasta hikiliikuntaa, se on ehkä kaikista oikeimmin sanottu minun lepopäivästä. Teen viikottain kahdesta kolmeen kovaa treeniä, joko juoksen tai treenaan salilla. Loput treeneistä (3-4) ovat kevyitä. Kestoltaan treenit ovat 50-90 minuuttia. Teen sellaisia treenejä joista tulee hyvä mieli ja tuntuu siltä että annoin itsestäni juuri sen verran kuin siihen hetkeen halusin antaa. 

Miksi ei totaalista lepopäivää? Siihen on ainoastaan yksi syy. Minulla on ollut vatsan kanssa enemmän sun vähemmän isoja ongelmia viimeisen 4 vuoden aikana. Suolistotyyppi ja aineenvaihduntani ovat jotakin ihan käsittämättömän sekavinta ja tyhmintä sorttia. Jos en liiku niin suoli ärtyy ja aineenvaihdunta ei pelaa lainkaan. Se aiheuttaa taas todella tukalan ja epämukavan olon josta seuraa hirveät vatsakivut ja yli huono ja ärtynyt mieli (ja suoli).

Me kaikki olemme yksilöitä. Toisen elimistö vaatii totaalisia lepopäiviä, toisen ei. Minulle totaalinen lepopäivä ei aiheuta mitään muutakuin kohtuullisen suurehkon tatin otsaan, vetämättömän ja väsyneen olon, toimimattoman vatsan ja ärtyneen mielen. On täysin minun valintani viettää lepopäiviä juuri tällä tavalla millä minä sitä aina vietän. Kaiken kukkuraksi olen niin ADHD -tyyppi, että yksi päivä terveenä neljän seinän sisällä liikkumatta ajaa minut miltei hulluuden partaalle. Puhumattakaan niin päivinä kun olen sairaana.

Mikä on sinun tapasi viettää lepopäivää?