A Beautiful Body Project
Siitä on juuri pian kaksi vuotta kun blogeissa ja lehdissä oli juttua alastomuudesta, A beautiful body project -haasteen merkeissä. En silloin halunnut omalta kohdalta asiaa avata, mutta nyt haluan. En kuitenkaan (kuvassa) yhtä avoimesti kuin moni muu.
Tässä olen minä viisi päivää sitten, lapseton ja viimeiset (noin) yhdeksän vuotta suurinpiirtein samankokoisena pysyneenä. Painoni on liikkunut noiden vuosien varrella 49-55 kg välissä, viime torstaina vaaka näytti 52 kg.
Minulla ei ole suuria eikä pieniä arpia näkyvillä paikoilla. Vasemman rinnan alla on kylläkin pieni leikkausarpi ja vasemmassa polvessa muisto lapsuuden pyörällä kaatumisesta. Lisäksi jokunen sheiverin aiheuttama jälki ja kenkien hiertymä löytyy jaloista.
Vartalon inhokohdat ovat tissit, takareidet ja varpaat. Tissit ovat mielestäni muutoin hoikkaan vartaloon nähden isohkot ja takareisi-inho johtuu selluliitistä. Teininä käyttämistäni liian pienistä kengistä ja nyttemmin juoksuharrastuksen takia, varpaat ovat kärsineet ja huonossa kunnossa. Kärsin myös huonosta ääreisverenkierrosta vartalon eri osissa (etenkin reisien alueella) ja ihonväri on siksi harvoin tasainen. Vartaloni lempikohtia ovat uuma, takapuoli, korkea otsa sekä kaulan ja rintakehän alue.
En ole hävennyt vartaloani (juuri koskaan), en edes ollessani 10 kg nykyistä "isompi". Yläkoulussa nimittäin olin. Alastomuudesta ei ole tehty kotona mitään numeroa, se oli ja on edelleen ihan luonnollinen asia. Lapsuuden kodissa voin edelleen mennä isän kanssa saunaan, kävellä ilman pyyhettä omaan huoneeseen vaikka muita tulisi vastaan ja istua alusvaatteissa aamupalapöydässä tai sohvalla jos niin haluan. Its not big deal! Joku varmasti nyt kauhistuu, mutta nämä asiat ovat mielestäni ihan normaalia. Lapsuuden kodin ulkopuolella (pois sulkien myös minun ja L koti) tuottaa välillä muistamattomuutta, ettei ihan joka paikassa ole niin kovin soveliasta välttämättä hillua puoli alasti. Voin kertoa, joskus olen kyllä hävennyt hieman sopimatonta viuhahdusta tai asustustani. Uimahallissa alasti liikkuminen tai sekasauna alasti kaveriporukalla ei tuota minulle minkäänlaista ongelmaa, se on ennemmin muille ongelma.
Olen aina ollut kuitenkin kovin tarkka ja kriittinen siitä, miltä peilistä katsottuna näytän. Aina jaksan valittaa kun en jostakin tykkää vartalossani, mutta valitus on ollut samoista asioista ja samanlaista vuodesta toiseen. Muistan äidin joskus sanoneen, "Tuleekohan teille äidin vai isän puolen naisten takapuolet". Epäonnekseni voin sanoa, että olen anatomisesti ikuinen lattatakapuoli, kiitos äidin suvun perinnöstä. Kuntosaliharjoittelun ansiosta olen kuitenkin saanut takapuoleeni muotoja.
Vaatekaupassa asioiminen luulisi olevan tämän kokoiselle helppoa, mutta ei. Urheilullisesta elämäntyylistäni on myös haittaa, uskoo ken tahtoo. Alaosan vaatteet vyötäröstä 32 (xxs) ja reisistä 34-36 (xs-s), harvoin nykyään kuitenkaan 34 (xs) mahtuu reisistä. Yläosan vaatteet sen sijaan pääsääntöisesti 34 (xs), mutta useiden joustamatonta materiaalia olevien paitojen ja takkien kohdalla tissit eivät sovi siihen kokoon. Täytyy siis usein etsiä muita vaihtoehtoja, koska ottaessa seuraavan koon vaate on vatsan ja käsivarsien alueelta yhtä isoa telttakangasta. Välillä tuntuu, että en löydä kaupoista mitään sopivaa. Tai sitten vain olen nirso ja tarkka pukeutumistyylistäni.
Kaikesta huolimatta olen hiljalleen alkanut hyväksyä itseni tällaisena kuin olen. Ja se tuntuu varsin hyvältä. Rumista varpaista huolimatta käytän sandaaleja, tissien takia saan tehdä kompomisseja ostaessani vaatteita, selluliitista en pääse mitenkään eroon ja huonolle ääreisverenkierrolle en voi mitään.
Mikään vartaloni heikkous ei määrittele minua ihmisenä. Ulkoinen kauneus on paljon sisäistä kauneutta arvottomampi. Opettele ensin rakastamaan itseäsi, vasta sitten voit rakastaa muita
Siitä on juuri pian kaksi vuotta kun blogeissa ja lehdissä oli juttua alastomuudesta, A beautiful body project -haasteen merkeissä. En silloin halunnut omalta kohdalta asiaa avata, mutta nyt haluan. En kuitenkaan (kuvassa) yhtä avoimesti kuin moni muu.
Minulla ei ole suuria eikä pieniä arpia näkyvillä paikoilla. Vasemman rinnan alla on kylläkin pieni leikkausarpi ja vasemmassa polvessa muisto lapsuuden pyörällä kaatumisesta. Lisäksi jokunen sheiverin aiheuttama jälki ja kenkien hiertymä löytyy jaloista.
Vartalon inhokohdat ovat tissit, takareidet ja varpaat. Tissit ovat mielestäni muutoin hoikkaan vartaloon nähden isohkot ja takareisi-inho johtuu selluliitistä. Teininä käyttämistäni liian pienistä kengistä ja nyttemmin juoksuharrastuksen takia, varpaat ovat kärsineet ja huonossa kunnossa. Kärsin myös huonosta ääreisverenkierrosta vartalon eri osissa (etenkin reisien alueella) ja ihonväri on siksi harvoin tasainen. Vartaloni lempikohtia ovat uuma, takapuoli, korkea otsa sekä kaulan ja rintakehän alue.
En ole hävennyt vartaloani (juuri koskaan), en edes ollessani 10 kg nykyistä "isompi". Yläkoulussa nimittäin olin. Alastomuudesta ei ole tehty kotona mitään numeroa, se oli ja on edelleen ihan luonnollinen asia. Lapsuuden kodissa voin edelleen mennä isän kanssa saunaan, kävellä ilman pyyhettä omaan huoneeseen vaikka muita tulisi vastaan ja istua alusvaatteissa aamupalapöydässä tai sohvalla jos niin haluan. Its not big deal! Joku varmasti nyt kauhistuu, mutta nämä asiat ovat mielestäni ihan normaalia. Lapsuuden kodin ulkopuolella (pois sulkien myös minun ja L koti) tuottaa välillä muistamattomuutta, ettei ihan joka paikassa ole niin kovin soveliasta välttämättä hillua puoli alasti. Voin kertoa, joskus olen kyllä hävennyt hieman sopimatonta viuhahdusta tai asustustani. Uimahallissa alasti liikkuminen tai sekasauna alasti kaveriporukalla ei tuota minulle minkäänlaista ongelmaa, se on ennemmin muille ongelma.
Olen aina ollut kuitenkin kovin tarkka ja kriittinen siitä, miltä peilistä katsottuna näytän. Aina jaksan valittaa kun en jostakin tykkää vartalossani, mutta valitus on ollut samoista asioista ja samanlaista vuodesta toiseen. Muistan äidin joskus sanoneen, "Tuleekohan teille äidin vai isän puolen naisten takapuolet". Epäonnekseni voin sanoa, että olen anatomisesti ikuinen lattatakapuoli, kiitos äidin suvun perinnöstä. Kuntosaliharjoittelun ansiosta olen kuitenkin saanut takapuoleeni muotoja.
Vaatekaupassa asioiminen luulisi olevan tämän kokoiselle helppoa, mutta ei. Urheilullisesta elämäntyylistäni on myös haittaa, uskoo ken tahtoo. Alaosan vaatteet vyötäröstä 32 (xxs) ja reisistä 34-36 (xs-s), harvoin nykyään kuitenkaan 34 (xs) mahtuu reisistä. Yläosan vaatteet sen sijaan pääsääntöisesti 34 (xs), mutta useiden joustamatonta materiaalia olevien paitojen ja takkien kohdalla tissit eivät sovi siihen kokoon. Täytyy siis usein etsiä muita vaihtoehtoja, koska ottaessa seuraavan koon vaate on vatsan ja käsivarsien alueelta yhtä isoa telttakangasta. Välillä tuntuu, että en löydä kaupoista mitään sopivaa. Tai sitten vain olen nirso ja tarkka pukeutumistyylistäni.
Kaikesta huolimatta olen hiljalleen alkanut hyväksyä itseni tällaisena kuin olen. Ja se tuntuu varsin hyvältä. Rumista varpaista huolimatta käytän sandaaleja, tissien takia saan tehdä kompomisseja ostaessani vaatteita, selluliitista en pääse mitenkään eroon ja huonolle ääreisverenkierrolle en voi mitään.
Mikään vartaloni heikkous ei määrittele minua ihmisenä. Ulkoinen kauneus on paljon sisäistä kauneutta arvottomampi. Opettele ensin rakastamaan itseäsi, vasta sitten voit rakastaa muita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti