Täällä kotona

Täällä kotona 

Tämä on ollut samalla paikalla vuodesta 1996, mutta tämä on muuttanut muotoaan ja sen seinien sisällä on tapahtunut paljon erimoisia asioita. Tämä on lapsuuden kotini. 

Muutin tänne kuusi vuotiaana, kun aloitin eskarien. Edellinen asunto kävi pieneksi siskoni syntymän jälkeen ja koulu oli vanhempien mielestä liian pitkän välimatkan päässä. Siksi täytyi muuttaa tänne. Sain oman huoneen yläkerrasta, se oli isompi kuin siskolla. Tykkäsin asunnosta, koska yläkerta oli yhtä isoa tilaa jossa pystyi leikkimään. Alakerta oli pelottavan pimeä ja kylmä, vanhemmat nukkuivat alakerrassa juuri sen viileyden vuoksi. Siskon huone oli aivan minun vieressä ja portaiden edessä oli portti, jottei sisko putoaisi alas. 

Jokunen (puoli tusinaa) vuotta myöhemmin halusin vaihtaa siskon kanssa huoneita, koska minä en enää leikkinyt enkä tarvinnut tilaa leluille niin paljon kuin sisko. Sain huoneen vaihdoksen yhteydessä uuden sängyn ja kaikkea. Hieman aiemmin olohuoneeseen oli tullut uusi sohva, sohvapöytä ja matto. Täällä harvoin sisustettiin tai muutettiin mitään. Tykkäsin edelleen yläkerrasta, kaikki oli iltaisin yhdessä olohuoneessa koolla. 

Tulin teini-ikään ja olisin halunnut saada oman huoneen alakertaan, hain omaa tilaa ja rauhaa. Jouduin kuitenkin tyytymään yläkerrassa majailuun. Olin paljon poissa täältä treenaamisen takia ja olin useasti vain iltaisin täällä, silloinkin omassa huoneessa. Vanhemmat istuivat aina samoilla paikoilla olohuoneessa katsoen telkkaria. Isä oli paljon töissä ja äiti paljon täällä. 

Olin tulossa täysi-ikäiseksi. Treenasin entistä enemmän ja olin harvoin täällä. Kaikki söivät eri aikaan ja keittiön lattiakin oli alkanut natista. Muu ei sitten ollutkaan mukamas muuttunut, sama jatkui vuodesta toiseen. 

Muutinkin sitten pian pois täältä. Muuton jälkeen kävin useasti viikonloppuisin syömässä ja pesemässä pyykkini täällä. Silloin kaipasin täältä täyttä jääkaappia, valoisaa olohuonetta sekä isää. Muutin Seinäjoelle opiskelujen vuoksi. Kävin täällä ensimmäisen syksyn aikana lähes joka viikonloppu, oli mukava tulla kun oli se oma huone edelleen tallella vaikkei omia tavaroita täällä ollutkaan. Se oli mukavaa, vaikka muilla ei ollutkaan silloin mukavaa näiden seinien sisäpuolella äidin sairauden vuoksi. 

Kului hetki aikaa. Vanhemmat erosivat ja sitä myöden täällä muuttui konkreettisesti moni asia. Isä jäi asumaan siskoni kanssa tänne, mutta mikään ei juurikaan muuttunut. Tuntuu että vain yksi ihminen lähti ja kaikki muu jäi. Hetken elin ja täällä elettiin pimennossa, raskaita ja vaikeita asioita tuli ja oli. Enkä mieti niitä enää. 

Nyt vuonna 2015. Tämä on ollut kotini 19 vuotta. Tykkään edelleen olohuoneesta ja yläkerran avarasta ratkaisusta. Minulla on oma huone, seinillä on paljon kivoja tauluja, lattia kiiltää auringon paisteessa ja natisee edelleen. Sohva on sama, hieman virttynyt mutta ei se haittaa. Ruokapöytä on uusi ja tuolit ovat jotakin designia. Olohuoneen katossa roikkuu Lokki ja lehtikori on edelleen samassa paikassa. 

Ikävöin tänne aina silloin kun en ole täällä, sillä täällä asuu kaksi (kuukauden päästä yksi) elämäni valoa. Tämä on minun kotini. Perhe (isä ja sisko) tekee kodista kodin, isä kodista turvan ja sisko tuo valon. Minä vain saavun paikalle ja kaikki tuntuu entiseltä kuin mikään ei olisi koskaan ollutkaan toisin. Viimeisin mieltä lämmittävä ja hymyn huulille saava yhteinen hetki on eiliseltä. Isä tuli töistä ja oli lähdössä golffaamaan, sisko lähdössä Ruissiin innoissaan ja minä vain olin ja odottelin bussin lähtöä kohti Helsinkiä. Siinä me heitettiin hyvää hurjaa huumoriamme, naurettiin, vitsailtiin ja valmistauduttiin kukin omalla tavallamme tulevan päivän koitoksiin. Ennen kuin isä ja sisko lähtivät autolla pois, isä halasi ja sanoi nähdään. Siskoa kehotin pitämään huolta itsestään. Sitten ovi sulkeutui ja tiemme erkanivat, jäin yksin. 

Mutta mikä tässä jutussa oli pointtina?! Koti on siellä missä rakkaus on. Minulla kolme rakasta, koteja on kaksi ja tässä niistä toinen. Pitäkää ihmiset kiinni rakkaistanne ja kodeistanne, niitä ei ole koskaan liikaa. 

Kiitos te kaksi mukavista kesäloman alun päivistä.